Synttärispesiaali ~ Uusi prologi 1

Eletään vuotta 2011

Isabella on 2 ½ vuotias.

Ovi narahti auetessaan ja jo valmiiksi valoisaan huoneeseen tulvahti valoa auringon päästessä paistamaan suoraan ovesta sisään. Rebecca seurasi jäykkänä kävelevää aviomiestään sisälle aulamaiseen tilaan ja kohotti katseensa astuttuaan tavallista korkeamman kynnyksen yli. 

Huoneessa istuva paljasjalkainen nainen säpsähti rajusti huomatessaan tulijat ja paransi nopeasti ryhtiään. Naisen risti paljaat jalkansa ja katsahti hätääntyneesti seinän vierellä makaavia kenkiään.

Nainen ei kääntänyt katsettaan uudestaan tulijoihin, vaan käänsi katseensa seinän vierellä olevaan keinotekoiseen ruukkukasviin. Carl rykäisi kuuluvasti ja sai naisen puristamaan kätensä nyrkkiin.

Muutaman vaivaantuneen sekuntin jälkeen nainen nousi ylös, katsoi arvioivasti Carlia ja Rebeccaa ja nosti lopulta kätensä poskelleen, kuin korjatakseen silmälasiensa asentoa. Nainen nosti kasvoilleen pahoittelevan tekohymyn ja laski kätensä kääntäen kasvonsa pöydällä oleviin silmälaseihin. 

Rebecca ja Carl seisoivat kärsivällisesti paikoillaan naisen astellessa työpöytänsä ääreen. "Miten voin auttaa Herra ja Rouva...?" Naisen ääni tärisi, eikä hän selkeästi uskaltanut laskea katsettaan Ceuleista. "Ceul", Carlin vastaus sai naisen kavahtamaan. Hän oli kuullut heidän maineensa. "Herra ja Rouva Ceul, kuinka voin auttaa?" Nainen kysyi uudestaan, nyt saaden vaivoin pidettyä äänensä vakaana.

"Tulimme tapaamaan Herra Brett Penrosea", Carlin ääni ei värähtänytkään, hän oli varma asiastaan, eikä halunnut viivytellä kauempaa. "Herra Penrose on tällä hetkellä varattuna, mutta ottaa teidät vastaan niin nopeasti kuin suinkin kykenee", nainen katsoi pöydällään avoinna olevaa kansiota ja nosti sitten katseensa.

"Voitte odottaa täällä", hän ilmoitti hymyillen, "Ilmoitan, kun voitte mennä sisään."

Carl nosti kätensä ja avasi suunsa sanoakseen jotakin, Rebecca ehti kuitenkin estää miehensä aikeet alkamalla puhua: "Herra Penrose on itse suonut meille puhelun ja pyytänyt meitä saapumaan paikalle juuri tänään, tällä hetkellä. Meillä on kaksi pientä lasta kot..."

Carl tarttui vaimonsa käteen ja käänsi tämän ympäri. "Hendrietta pärjää Isabellan kanssa aivan täydellisesti. Me voimme odottaa" Rebecca mutristi suutaan miehensä sanoille, mutta vastaan väittämisen sijaan hän tyytyi kuuntelemaan Carlin pehmeää ääntä ja viisaita sanoja. 

"Hendrietta on lähes koko nuoruutensa huolehtinut Isabellasta. Meille saatetaan tarjota tilaisuutta elämämme suurimpaan urakkaan. Sinä huolehdit kuitenkin siitä, pärjääkö Hendrietta muutaman tunnin sisarensa kanssa", Carl huokaisi. "Hän on ollut Isabellan kanssa keskenään jonkin aikaa lähes jokaisena päivänä siitä saakka, kun Isabella täytti vuoden."

"Rebecca, sinun täytyy luottaa Hendriettaan", Carl katsoi intensiivisesti vaimonsa silmiin. Rebecca nyökkäsi hiljaa, vastasi Carlin katseeseen ja rimpuili itsensä irti miehensä otteesta. "Mikä on Herra Penroselle tärkeämpää, kuin meidän tapaamisemme?" Rebecca katsoi tuolilleen istunutta sihteeriä ja hymyili. "Herra Penrosella on puhelinneuvottelu teille annettavan projektin rahoituksesta", Nainen hymyili ja punastui. 

Carl veti Rebeccan mukanaan aulan sohvalle ja nosti tämän syliinsä. "Ehkä meidän pitäisi rauhoittua ja lakata hätiköimästä. Herra Penrose on alansa ammattilainen, ja tietää varmasti, mitä tekee." Rebecca katsoi Carlin silmiin ja rypisti otsaansa. "Olet varmasti oikeassa."

Carl katsoi vaimoaan silmälasiensa takaa anovasti ja hiljaa kuiskaten pyysi tältä suukkoa. Hellän suudelman jälkeen he istuivat hiljaa sylikkäin pitkän aikaa. Ulkona aurinko piiloutui pilviverhon taakse ja alkoi sataa. Vesipisarat laskeutuivat aluksi yksi kerrallaan kosteuttamaan kuivasta kesästä kärsinyttä ruohikkoa. Sade alkoi yltyä ja pian sateen raikas tuoksu tunkeutui myös sisätiloihin.

***

Sade ropisi naisen takana olevaan ikkunaan, nainen huokaisi syvään ja käänsi katseensa tietokoneensa näyttöön. "Herra Penrose on nyt valmis ottamaan teidät vastaan", vastaanottovirkailija nosti katseensa näytöstään sohvalla istuviin simeihin ja hymyili pienesti. Carl ja Rebecca eivät edes olleet huomanneet naisen siirtyneen pöytänsä ääreen.

Nainen painoi puhelimensa vieressä olevaa nappulaa ja oven auetessa automaattisesti hän nosti kätensä hieromaan jumiutunutta niskaansa. Tietokone lakkasi hurisemasta ja sen näyttö pimeni. Hetkeksi tuli aivan hiljaista, herra Penrosen huoneesta ei kuulunut ääntäkään. Pian eteistilan katonrajassa oleva ilmanvaihtoluukku kuitenkin jatkoi hiljaista räminäänsä ulkoa tulevan tuulen voimasta.

Carl ja Rebecca nousivat seisomaan. Heidän askeleensa olivat verkkaiset ja hengitys jännityksestä johtuen tiheä ja pinnallinen.

Carl asteli suoraan Herra Penrosen toimistoon, mutta Rebecca pysähtyi katsomaan vastaanottovirkailijaa. "Kiitos", Melkein ilmanvaihtoaukon räminään peittynyt kuiskaus ei koskaan saavuttanut katseensa kääntänyttä naista.

Carl käänsi katseensa suuren, tumman huoneen pohjoisenpuoleiseen seinään. Herra Brett Penrose istui tummanahkaisella työtuolillaan pitäen edelleen kättä tietokoneensa näppäimistöllä. Hän puhui vielä aulan vastaanottovirkailijan kanssa. "Neiti Chiaki, voisitko ystävällisesti sulkea oven käsin molempien vieraideni tultua sisään. Avausmekanismi on alkanut reistailemaan. Soittaisitko myös korjaajalle ja sopisit ajan oven korjaamiseen." Penrose piti tauon vastaanottovirkailijan puhuessa. "Kiitos neiti Chiaki."

Penrose nosti katseensa Carliin kuullessaan miehen askeleet. Liikemiehen silmät kiilsivät innostuksesta ja hieman harmaantuneet hiukset oli vedetty geelillä taakse. Carl nyökkäsi Herra Penroselle tervehdykseksi jääden kuitenkin kohteliaasti seisomaan ja odottamaan istuutumiskehotusta.

Herra Penrose kiitti uudelleen sihteeriään ja katsoi sitten uudemman kerran Carlia ja tämän perässä huoneeseen tullutta Rebeccaa. "Käykää istumaan, olkaa hyvät", Brett Penrosen tumma, samettinen ääni oli vakaa. Puhuessaan mies nosti kätensä näppäimistöltä ja laski sen sitten takaisin sulkeakseen yhteyden sihteeriinsä.

Carl istui lähempänä itseään olevaan korituoliin ja ohjasi vaimonsa toiselle tuolille. "Tervetuloa herra ja rouva Ceul. On ilo tavata teidät viimeinkin." Brett Penrose piti tauon. Hän otti kohteliaan katsekontaktin puhekumppaneihinsa ja jatkoi sitten puhettaan. "Olen kutsunut teidät tänne keskustelemaan minulle tilaustyönä tehtävästä avaruusaluksesta, jonka on määrä lähteä tutkimaan maapallon kaltaiseksi todettua planeettaa. Projektimme aikataulu on erittäin nopeatempoinen, mutta saatte tietää siitä lisää tästä edessäni olevasta kansiosta", Penrose nyökkäsi kohti kansiota kääntämättä katsettaan Carlista, jolle oli selvästikin osoittanut kaikki sanansa.

"Voisitko tarkentaa?" Carl sai keskittää kaiken energiansa rauhallisena pysymiseen. 

Penrose huokaisi hiljaa ja jäi hetkeksi miettimään sanojaan. "Tiivistettynä asia on niin, että teidän täytyy suunnitella ja rakentaa avaruusmatkaan soveltuva alus ja lähteä sillä tutkimaan maapallon kaltaiseksi todettua planeettaa", Penrose käänsi katseensa Carlista Rebeccaan. "Teidän täytyy nyt ainoastaan päättää, haluatteko ottaa projektin vastaan ja suorittaa tehtävän."

Carl ja Rebecca katsoivat toisiinsa. Tämä oli heidän elämänsä tilaisuus näyttää simeille, mihin he oikeasti pystyisivät. Sanoja ei tarvittu. Carl ja Rebecca eivät edes kuulleet Penrosen sanoja, jotka kertoivat monotonisella äänellä työn palkasta ja muista etuisuuksista. Ceulit tiesivät onnistuvansa. He eivät edes harkinneet kieltäytyvänsä.

Rebecca puhui. Hänen äänensä oli kirkas ja selkeä. "Me otamme työn vastaan. Teemme teille aluksen ja lennämme sillä itse avaruuteen", Penrose katsoi asiakkaitaan tyytyväisenä. Hän uskoi Ceuleihin ja sanaakaan sanomatta nyökkäsi heille kiitollinen ilme kasvoillaan.

Lyhyen hiljaisuuden jälkeen herra Penrose nousi seisomaan. Hän nyökkäsi Ceuleille uudelleen ja hymyili ensi kertaa koko istunnon aikana. "Kiitoksia, odotan innolla seuraavaa tapaamistamme. Voitte poistuessanne sopia seuraavan tapaamisen ajankohdan sihteerini neiti Chiakin kanssa."

-----

Nyt sain sen vihdoin valmiiksi! Ottakaa tämä sekä Ceulien synttärilahjana, että sellasena joululahjana. En rupea sellaista nyt väsäämään. Ehkä ensi jouluna, jos Ceulit silloin vielä on kesken. Katsotaan nyt. :)

Oi että ku mä tykkäsin kuvata tätä. Penrosesta tuli paremman näkönen ku oli tarkotus ja Chiaki nyt vaan oli niin hyvä aasialaissihteeri. Sekin vähän tarkoitettua paremman näkönen. En haluais luopua näistä ollenkaan! Ei mutta oon ihan tyytyväinen ja silleen. Tässä ekassa osassa oli nyt ainoastaan tuo tilauksen saaminen ja seuraavassa saadaan jo eka varsinainen prologi puoleenväliin. Katsotaan nyt montako näitä oikeestaan tulee. Aattelin, että sellanen about neljä ois varmaan ihan hyvä. Seuraavaksi kuitenkin varmaan osa 25, mutten ole edes aloittanut sen varsinaista tekemistä vielä. Ehkä kuitenkin loman aikana saan sen ulos? Katsotaan nyt. 

Heittäkää kommentilla! 

Kiiy