Synttärispesiaali ~ Uusi prologi 2

Eletään vuotta 2014

Isabella on 5 vuotias.

Jo aikaisin eräänä aamuna, juuri auringon aloitettua jokapäiväisen taipaleensa taivaanrannan yläpuolella, Rebecca asteli päättäväisin askelin eteisestä perheen yhteiseen makuu- ja olohuoneeseen. "Carl!" Rebecca huusi jo käytävästä. Saavuttuaan huoneen ovelle hän huokaisi syvään. Koko perhe oli vielä unessa. "Carl!" Rebecca huusi uudelleen. Häntä väsytti, sillä hän oli koko yön ollut viimeistelemässä avaruusalusta. Heidän avarussalustaan.

Carl haukotteli syvään, veti peiton päältään ja laski paljaat jalkansa kylmälle, lämmittämättömälle lattialle. Hän asetteli rauhassa jalkansa villatossuihin ja vasta tämän jälkeen hän kiinnitti huomionsa vaimoonsa.

Rebecca seisoi edelleen samassa asennossa huoneen ovella. Hän odotti kärsivällisesti, että Carl sai vaihdettua vaatteensa. Sitten hän alkoi hymyillä arvoituksellista hymyään. Carl asteli lähemmäs vaimoaan kysyvä ilme kasvoillaan. "Se on valmis", Rebeccan kuiskaus sai kylmät väreet kulkemaan pitkin Carlin selkärankaa."Se on valmis!"

"Valmis!" Carl toisteli sanaa yhä uudelleen ja uudelleen. Hän harppasi viimeiset kaksi askelta Rebeccan luo ja nosti tämän ilmaan. "Valmis! Valmis! Valmis!"

Carlin ei tarvinnut kuin katsoa anovasti Rebeccan kasvoihin, kun nainen jo tarttui miestään ranteesta ja lähti juosten vetämään tätä kohti naapuritontilla sijaitsevaa valtavaa tehdashallia. Carl ehti hädintuskin sammuttaa valot makuuhuoneesta, jotta Hendrietta ja Isabella saisivat vielä jatkaa nukkumista.

---

Myöhemmin samana aamuna herättyään ja puettuaan, Hendrietta asteli Isabella sylissään pieneen eteiskeittiöön. Hän huomasi päivän sanomalehden ja aamupalatarvikkeiden vieressä pienen lapun, jossa häntä pyydettiin tulemaan nopeasti koulunjälkeen tehdashallille. Hendrietta hymyili sisarelleen ja laittoi heille molemmille aamupalan.

---

Samana iltana, kun Rebecca ja Carl olivat saaneet tehdashallille tyttäriensä lisäksi myös Brett Penrosen, he esittelivät aluksensa herra Penroselle. Aluksen sisälle oli juuri laskettu testierä nukutuskaasua, jonka jälkeen ovet oli taas avattu. "Olen vaikuttunut", Penrose myhäili katsoessaan Carlia. 

Eittelykierroksen jälkeen, kun Ceulit olivat palanneet pukuhuoneista avaruuspuvut päällään, Penrose alkoi puhua. "Alus todella näyttää siltä, että se kestää matkan planeetallemme, X6YZ3:lle. Sen kaikki laitteistot näyttävät toimivilta, joten hyväksyn aluksen tällaisenaan", Penrose piti tauon. "Haluaisin vielä tarkistaa, että laitteen äänikomennot toimivat kunnolla. Etteivät ne esimerkiksi tottele nuoren Isabellan käskyjä."

Carlin nyökkäys näytti vaivalloiselta, hän kuitenkin puhui kypäränsä sisässä olevaan mikrofoniin rauhallisesti, varmana asiastaan. "Äänikomennot on ohjelmoitu tottelemaan ainoastaan minun tai vaimoni äänellä sanottuja käskyjä. Laitteeseen on myös asennettu mikrofoni, joka tunnistaa Hendriettan tai tutkimuskeskuksen työntekijöiden äänet, jos meille sattuu jotakin. Kaikki on kunnossa, voit vaikka kokeilla, jos tahdot."

"Lasketaanko minut työntekijäksi?" Penrosen kysymys ei yllättänyt Carlia. "Lasketaan", hänen mikrofoninsa ääni muunsi sanan metallisen kuuloiseksi. "Selvä, hyvä on. Alus, käynnisty, ja valmistaudu lähtöön", Penrose puhui selkeällä, pehmeällä äänellään ja käänsi katseensa aluksesta Carliin.

Samalla hetkellä alus alkoi piippailla nopenevassa tahdissa. Ovien lukituslaitteistoon syttyi punainen, vilkkuva teksti, joka kertoi lähdön olevan käsillä.

Ceulit astelivat jonossa alukseen sisään. "Turvallista matkaa Ceulit!" Penrose toivotti hiljaa ovien kolahtaessa kiinni hänen edessään. 

Valtavan tehdashallin katto aukeni ja Penrose katsoi aluksen katoamista taivaalle.

"Turvallista matkaa."

---

Osa 2 valmiina. :) Pahoitteluni nyt kaiken viivästymisestä ja pitkästä tauosta. En ole edelleenkään tehnyt paljon suunnitelmaa enempää osan 25 eteen, enkä myöskään prologi 3n eteen. Kaipa niitä sitten myöhemmin taas.

Kiiy