lauantai 27. syyskuuta 2014

Osa 23 ~ Syntymäpäivä

3 kuukauden kuluttua

Talvi oli todellakin kestänyt jo yli vuoden. Tutkijat ja meteorologit olivat ihmeissään, miten luonto tulisi nyt lähenevän kevään tultua. Mitä kaikille kasveille tapahtuisi? Miten eläimet pärjäisivät? Oliko evoluutio vaikuttanut niiden tapoihin elää? Selviäisivätkö ne lumen sulaessa?


Jessica istui itkien sängyllään. Hänen suustaan ei päässyt ääntäkään, ja silmät olivat lasittuneet. Jessica oli aivan turta. Hän ei voinut liikkua mihinkään suuntaan. Ainoa elonmerkki jännittyneiden lihasten lisäksi olivat silmistä valuvat kyyneleet. 


Heti ensimmäiseksi aamulla Janetilla oli tapana käydä katsomassa siskontytärtään. Hyräillen huolettomasti Haloo Simin uusinta radiohittiä hän käveli sisarensa huoneeseen. 


Huomatessaan Jessican sängyllään Janet pysähtyi ovensuuhuun ja laittoi kädet selkänsä taakse. "Onko kaikki hyvin?" Janet kysyi sisareltaan välittämättä Jessican nukkuvasta tyttärestä.


Jessica pudisti hitaasti päätään ja Janet asteli lähemmäksi sisarensa sänkyä. "Voinko istua?" Hän kysyi ja odottamatta vastausta istuutui Jessican viereen.


"Minä en pysty tähän", Jessican ituinen ääni sävähdytti Janetia. Janet odotti jatkoa Jessican sanoille ja huokaisi huomaamattomasti.


Jessica avasi jälleen suunsa, muttei sanonut mitään. Sen sijaan Janet katsoi sisareensa ja hymyili. "Jessica, sinä pystyt siihen", hänen äänensä oli täynnä luottamusta. "Mutta kerro minulle, miksi kuvittelet, ettet pystyisi?" Janet piti pienen tauon ja jatkoi sitten. "Tyttäresi on vielä niin pieni, ettei hän..." 


Janetin sanat jäivät kesken Jessican avatessa suunsa. "Estella", Jessica sanoi hiljaa kääntäen katseensa kohti lattiaa. "Tytön nimi on Estella."


Janet alkoi hymyillä. Hän riemuitsi mielessään. Jessica oli kuin olikin ajatellut tytärtään ja nimennyt tämän valmiiksi! "Estella ei vielä pysty muistamaan mitään tästä vaiheesta. Jessica, sinulla on aikaa opetella. Olen täällä sinun apunasi", Janetin puhetulva sai Jessican taas itkemään.


"Mutta en minä ole valmis", Jessica nyyhkytti hiljaa pitäen katseensa lattiassa. "Tänään on tyttäres.. Estellan yksivuotispäivä. Ajattelimme Gastonin kanssa kutsua Cinderellan juhlimaan kanssamme. Pue sinäkin juhlavaatteet päällesi ja tule katsomaan, kun Estella puhaltaa kynttilät", Janet katsoi anovasti sisareensa ja sai vastaukseksi vaisun nyökkäyksen.


"Kaikki okei?" Janet varmisti Jessicalta noustessaan sängyltä. Jessica nyökkäsi, vaikka sisimmässään häntä pelotti valtavasti. Hän ei ollut kertonut Janetille kaikkea. Ei hän olisi valmis ottamaan vastuuta tytöstä. Ja jos olisikin, Uunolle ei ainakaan kerrottaisi.


Suljettuaan Jessican huoneen oven perässään, Janet nosti puhelimensa kytävässä olevasta päiväunikehdosta ja avasi näytön lukituksen. Hän valitsi Cinderellan numeron ja painoi vapisevin sormin soita-painiketta.


Cinderella ei vastannut heti ja puhelimen tasainen tuuttaus alkoi jo ärsyttää Janetia. 


Yhtäkkiä tuuttaus lakkasi ja Cinderella sanoi pirteästi nimensä. Janet alkoi hymyillä ja kertoi olevansa puhelimessa.


"Kuule, me juhlitaan tänään Jessican tyttären syntymäpäiviä ja toivottais, että säkin pääset tulemaan." Janet puhui hiljaa ja naurahti hiljaa Gastonin ilmeillessä olohuoneessa. "Kiva, nähdään kuudelta!" Janet lopetti puhelun ja istuutui kihlattunsa viereen sohvalle.


***


Kuuden jälkeen Janet ja Cinderella seisoivat aulaan nostetun pienen pöydän ympärillä juhlavaatteissaan. Janet ravisteli kättään pudottaakseen valtavan rannekorunsa ylemmäs käsivarteen ja Cinderella liikuskeli levottomasti.


Gaston nosti päiväunikehtoonsa siirretyn Estellan pois ja silitti tämän untuvaista päätä. 


Jessica astui ulos huoneestaan. Hän oli meikannut ja vaihtanut yöpaitansa punaiseen mekkoon. Hän sulki oven hiljaa perässään ja asettui jännittyneenä seisomaan ovenkarmia vasten. 


Jessica tärisi. Hän oli peloissaan, mutta samalla hän koki ylpeyttä. Hänen tyttärensä täyttäisi vuoden. Ja vihdoinkin nähtäisiin, oliko tyttö yhtään Jessican näköinen. Jessicaan jännitti Estellan ulkonäkö. Jos tytössä olisi liikaa isänsä piirteitä olisi varmasti vaikeaa pitää hänet salassa.


Cinderella ei ollut edes huomannut Jessican saapumista huoneeseen, vaikka oli kysellyt naisen olinpaikkaa tullessaan Ceuleille. Nyt nainen oli kääntänyt katseensa kakkuun ja hymyili pienesti Janetin hyppiessä innosta.


Estella oli vielä liian pieni puhaltamaan kynttilänsä itse, joten Gaston sai kunnian tehdä sen hänen puolestaan. Estellakin tirskahteli heleällä äänellään. 


Jessica katsoi huoneensa ovelta silmät kiiltäen tytärtään ja tulevaa lankoaan, sisartaan ja Cinderellaa. Hän hengitti pinnallisesti ja hänen poskelleen vierähti kyynel. Jessica oli onnellinen noiden simien puolesta. Hän ei itse olisi missään tilanteessa uskaltanut olla tuolla, juhlistamassa tyttärensä syntymäpäivää. 


Jessica hymyili Gastonille tämän laskiessa Estellan lattialle. Jessican sydän läpätti hullun lailla ja yhtäkkiä hän tajusi miksi. Hän ei jännittänyt tilannetta yhtään. Jessica alkoi itkeä vuolaammin. Hän oli viimeinkin rakastunut tyttäreensä.


 Jessica oli antanut lapselle mahdollisuuden ja nyt hän tunsi syvää kiintymystä lattialla rauhallisesti makaavaa Estellaa kohtaan. 


"Hyvää syntymäpäivää Estella!" Janet, Gaston ja Cinderella huusivat kuorossa. Jessica seisoi paikoillaan ja kuiskasi onnittelunsa. Hän ei voinut huutaa. Hänestä tuntui, että hänen suustaan ei lähtisi sanoja. Jessican sydän pakahtui rakkaudesta. Ensimmäistä kertaa elämänsä aikana.


Estella Ceul jäi lattialle katselemaan ympärillään hymileviä aikuisia.


Pian Estellakin alkoi nauraa heleästi. Janet hymyili tytölle ja kuiskasi viereensä siirtyneelle Gastonille, Estellan olevan Jessican näköinen.


Kun aikuiset siirtyivät pöydän ääreen syömään kakkua jättäen Estellan tutkimaan ympäristöään. "Tämä kakku on todella hyvää", Cinderella sanoi ja laittoi taas uuden palasen suuhunsa. "Mitä teille kuuluu?" Hän kysyi lyhyen hiljaisen hetken jälkeen. "Emme ole puhuneet ikuisuuksiin."


Janet söi palan kakkua miettiessään vastausta. "Gaston muutti Ranskasta luokseni ja menimme kihloihin jokin aika sitten. Jessicalla on raskauden jälkeinen masennus, eikä hän suostu hyväksymään Estellaa tyttärekseen. Olen ollut tytön pääasiallinen huoltaja tähän asti ja todennäköisesti vielä pidenpäänkin", Gaston nyökkäsi Janetin sanoille ja hymyili. 


"Entä miten sinä voit?" Cinderella kysyi Janetilta viitaten tämän aivovaurioon. "Kiitos hyvin, käyn säännöllisesti töissä ja elän normaalia elämää rakkaideni kanssa", Janet ei puhuessaan huomannut Jessicaa, joka päättäväinen ilme kasvoillaan asteli kohti Estellaa.


"Olen niin surullinen Estellan puolesta. Hän on niin pienikin vielä, en minä voi olla tytön huoltaja tämän koko elämää, Jessican ollessa kuitenkin paikalla. Emme me voi salata tytöltä tämän oikeaa äitiä. Lapset ovat fiksuja. Kyllä hän jossain välissä arvaisi", Janet nosti vuodatuksensa aikana kätensä dramaattisesti sydämensä päälle ja näytti siltä kuin alkaisi itkeä. Kukaan ei huomannut Jessicaa, joka kaikessa hiljaiuudessa kumartui lattialle Estellan luokse.


Jessican kädet hikosivat niiden tarttuessa Estellan kylkiin. Jessica nosti tyttärensä ilmaan ja hänen silmissään oli yhä kyyneleitä Estellan kohottaensa kätensä ilmaan, kuin kurottaakseen otetta äidistään. 


Jessica suoristi selkänsä ja käänsi katseensa pois Estellasta. Jessica tärisi kauttaaltaan ja hänestä tuntui, että on pakko päästä istumaan. Ensimmäinen paikka, joka Jessicalle tuli mieleen oli hänen oma sänkynsä.


Janet oli noussut ylös ja jatkoi vaahtoamistaan Estellan kärsimisestä. Jessica asteli hitaasti ja rauhallisesti, syvään hengittäen huoneeseensa ja istui sängylleen alkaen leperrellä Estellalle. Jessica hymyili aidosti pitkästä aikaa. Hän oli onnellinen. Viimeinkin hän voitti pelkonsa ja antoi tyttärelleen mahdollisuuden. 
Jessica todella tajusi rakastavansa Estellaa.

---

Hihii! :3
Sainpas osan nopeasti ulos. :)
Tykkäsin tehä tätä osaa, koska tykkään Estellasta ihan älyttömän paljon! :) Se on niin suloinen pallero. ♥ Estellan luonteenpiirteet on Ulkoilmasim ja kuumuuden ystävä.
Mitäs tykkäsitte osasta? Jessica purkikuin purkikin oloaan Janetille ja antoi rakkauden voittaa pelon. Mitä pidätte tytön nimestä?
En osaa selittää yhtään mitään. Kertokaa ihan avoimesti mitä tykkäsitte ja kliksutelkaa luin-nappulaa.
Pahoittelen vielä tähän, etten ole kommentoinut teidän osiinne. Olen kyllä lukenut ne, mutta blogger ei anna lähettää kommenttia. :'(

Kiiy


9 kommenttia:

  1. Ihana osa. Onneksi Jessica uskaltautui ottamaan ensimäisen "askeleen" tytärtään kohti. Estella on ihana nimi. <3
    Saakohan Uuno missään vaiheessa tietää tytöstä?

    VastaaPoista
  2. Oi ihanaa! Mä niin toivoin että kaikki menisi hyvin ja Jessica olisi taas äiti Estellalle ja jee!! Niin kävi :-) Tyttönen on kyllä äärimmäisen suloinen tapaus ja tismalleen äitinsä näköinen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kiitokset kommentista! :3 Estella todellakin näyttää aivan Jessicalta. :)

      Poista
  3. Ihana osa! :-)
    Tiesin jotenkin, että näin kävisi, että Jessican muuri alkaisi murtua...luulen kyllä että tästä tulee vielä jotain kiistoja Jessican & Janetin välille, jos Janet ei haluakaan päästää irti Estellasta? (Tulee muuten tytön nimestä mieleen Ruotsin prinsessa Estelle :-) )
    Ja Uuno mukaan kans, haluun tietää mitä se ajattelee tästä kaikesta ja aaaaa.

    Ja sitten mainostusta (yllätys): mun peliblogissa on ilmestynyt eka ts4-postinki! Lisäksi olen aikaisemmin aloittanut tarinaa, johon kaipaisin seuraajia :-) Sun blogi on linkitetty sinne, olisi kivaa jos sekin blogi ilmestyisi tänne linkkilistalle c--: :-D

    Hyvää syksyä!
    -hedgehog-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, katsotaan mitä tapahtuu. :) Voin kertoa, että Estella-nimi ei sieltä tule (,vaikka voisikin kyllä). :3 Vaan kauan sitten lukemani kirjan päähenkilöltä. ;)
      Mitämitä? Mikä tarina? Pitääpäs käydä etsimässä ja lukemassa toi sun ts4-postaus! :D

      Poista
    2. Jos tarkotat Without a direction -tarinaa, se kyllä löytyy linkkilistalta O.o :)
      Ja sun peliblogi mun peliblogiin linkitettynä. :)

      Poista
  4. Mun piti kommentoida jotain hienoa, mutta en osaa. Ihana osa, ja kirjoitat tosi kauniisti. :)

    VastaaPoista