perjantai 22. elokuuta 2014

Osa 20 ~ Seuraus


Talvi oli lopultakin saapunut Twinbrookiin. Pehmeitä lumihiutaleita oli satanut maahan jo usean viikon ajan lähes tauotta. Jokaista nopeusrajoitusta laskettiin ja useimmat vanhat sillat poistettiin käytöstä. Monet tiet olivat jäätyneet loppusyksyn sateiden jäädyttyä pakkasten tullessa.


Gaston ja Janet nukkuivat rauhallisesti naisen huoneessa. Ranskalainen mies oli sulautunut nopeasti Ceulien elämään Twinbrookissa. Jessicalla ei ollut mitään Gastonia vastaan, eikä mies puuttunut Jessican yhä jatkuviin baariseikkailuihin, vaikka absolutisti olikin. Jessica oli omasta tahdostaan jättänyt yövieraat kokonaan pois, sillä poti edelleen huonoa omatuntoa Uunon kanssa tapahtuneesta.


Yövuoroon lähtevän Gastonin oli pakko nousta ylös ja jättää Janet nukkumaan. Huokaillen mies työnsi peiton päältään ja pohti tulevaa työpäivää. Ellen Frail varmasti käskisi hänet taas suoraan kotiin harjoittelemaan kunnollista englantia. Hän ei aivan vielä ollut tarpeeksi hyvä hotelli Twinsin asiakaspalvelutehtäviin. 


Lakimiehenä Gastonia turhautti Twinbrookin tarkat kielisäädökset. Hän olisi saanut varsin helposti töitä ranskalaisen ystävättärensä lähettämän ja englanniksi käännetyn CVnsä ja siinä lukevien monien ansiokkaasti ratkaistujen oikeuskäyntien ansiosta. Hänen virkamiesenglantinsa ei vain ollut tarpeeksi hyvä kunnollisiin töihin.


Kun Janet lopulta heräsi lopullisesti puoli yhdeksältä, hän päätti nousta heti ylös makaamaan jäämisen sijaan. Työntäessään peittoa pois päältään ja noustessaan ylös hän kuuli Jessican hyräilevän yksinään käytävässä. Gaston oli jo varmastikin lähtenyt töihin, sillä mies oli Janetin iloksi ystävystynyt Jessican kanssa ja vietti usein aikaa Janetin isosiskon kanssa.


Janet huokaisi hiljaa. Hän oli huolissaan sisarestaan. Jessicasta oli tullut Gastonin ystävyydestä huolimatta vaitonnainen jatkuvan pahoinvoinnin ja oksentelun seurauksena. Nainen tosiaankin kuvitteli olevansa raskaana, sillä pahoinvointia ilmeni vain aamuisin, ja sitä oli jatkunut jo liian kauan ollakseen vain ruokamyrkytyksen aiheuttamaa.


Janetin huoneen ovi oli jätetty auki. Gaston tiesi Janetin huolesta ja halusi tyttöystävänsä kuulevan, jos Jessica alkaisi taas herättyään oksentaa. 


Jessica oli ollut maalaamassa jo jonkin aikaa, ennen kuin hetkeä aikaisemmin syöty aamiainen päätti tulla ylös. Nuori nainen heitti väripalettinsa ja siveltimensä lattialle ja nosti kätensä suunsa eteen lähtien sitten juoksemaan vessaan. 


Janet juoksi Jessican perässä vessaan tultuaan juuri sopivasti huoneestaan nähdäkseen Jessican yökkivän. "Oletko kunnossa?" Janetin ääni oli hiljainen ja karhea. Jessican pään pudistus sai Janetin huokailemaan raskaasti. "Voinko auttaa sinua jotenkin?" Janetin ääni vaimeni Jessican korvissa uuden oksennusryöpyn tullessa ylös.


Vielä samana iltana Jessica, Janet ja Gaston oleskelivat kolmisin keittiössä. Janet teki kolmikolle illallista Jessican ja Gastonin keskustellessa. "Miten ihmeessä sä päätit tulla tänne?" Jessica kysyi Gastonilta hämmentyneenä Janetin hyräilystä välittämättä. Blondin masennus oli lääkityksen ja Gastonin paluun myötä kadonnut kuin tuhka tuuleen ja nykyisin nainen oli täynnä energiaa ja halua oppia uusia asioita.


"Ja mikset vastannut Janetin puheluihin? Hän oli aivan maansa myynyt", Jessican utelias äänensävy sai Gastonin naurahtamaan ja hän nyökkäsi kevyesti miettien sanojansa.


"No selitys on aivan yksinkertainen ja saattaa kuulostaa omituiselta. Tiedättekö te miten aikavyöhykkeet menevät ja mitä ne ovat?" mies osoitti sanansa molemmille naisille. He olivat Jessicankin kanssa sinutelleet toisiaan Gastonin saapumispäivästä lähtien. 


Jessica katsoi Gastonia hämmentyneenä vilkaisten myös sisareensa. "En", hänen vastauksensa oli simppeli, mutta äänensävy kertoi paljon enemmän. Hän ei ollut koskaan kuullutkaan mistään aikavyöhykkeistä.


Gaston löy hymyillen kätensä yhteen ja naurahti pienesti. "Voitko selittää?" Janet kysyi mieheltä istuessaan sisarensa ja poikaystävänsä kanssa pöydän ääreen. "Ja hakekaa syötävää", hän komensi hymyillen. "Aikavyöhykkeillä jaamme maapallon moneen osaan, jotta voimme määrittää kellonajat auringon sijainnin mukaan. Ilman aikavyöhykkeitä kaikkialla kello olisi aina samaan aikaan esimerkiksi kaksitoista, vaikka toisaalla aurinko olisi taivaan lakipisteessä ja toisaalla sitä ei näkyisi ollenkaan, kun taas jossakin aurinko vasta olisi nousemassa. Kun Janet täällä yritti tavoittaa minua paikallista aikaa kello 17, oli kello Ranskassa yksi yöllä ja olin nukkumassa", Gastonin selitys jaa molemmat naiset purskahtamaan nauruun. 


"Oletko tosissasi?" Janet kysyi Gastonilta vilkaisten tätä ja sitten sisartaan. "Oui, je suis!" miehen hyväntuulinen hymähdys nauratti naisia vielä enemmän. "Me olimme niin tyhmiä! Luulimme jo, että olit löytänyt toisen!" Jessica nauroi, hänen sanansa saivat Janetin punastumaan ja Gastonin naurahtamaan uudelleen.

***


Pian pakkasten alettua Jessica ja Janet olivat viettäneet iltapäivän yhdessä shoppaillen. Molemmat olivat ostaneet uusia lämpimämpiä vaatteita ja nyt Jessica istui uudet vaatteet yllään olohuoneen sohvalla. Nojaten kättä poskeensa hän ajatteli kauhuissaan tulevaa. Jessica oli melkein varma, että oli raskaana.


Yhtäkkiä Janet asteli sisarensa viereen. Janet oli hetki sitten tullut töistä kotiin ja käynyt tervehtimässä sairaana olevaa Gastonia, joka ei ollut tottunut näin koviin pakkasiin ja oli vahingossa vilustuttanut itsensä. "Hei, onko kaikki hyvin?" Janetin lempeä ääni ei herättänyt Jessicaa ajatuksistaan.


"Jessica?" Janet yritti vielä huhuilla sisartaan, mutta tuo oli niin ajatuksiinsa vaipunut, ettei kuullut eikä nähnyt mitään ympärillään tapahtuvaa. "Jessica, oletko kunnossa?" Janetin ääni alkoi olla hermostunut. 


Janet istui sohvalle sisarensa viereen ja hengitti syvään. "Minua pelottaa", Jessica sanoi yhtäkkiä aivan hiljaa. Janet katsahti siskoonsa ja nosti punaisen mekkonsa helmaa ylemmäs. "Mikä sinua pelottaa?" Janetin ääni oli rauhallinen, mutta nuorempana hän oli yleensä ollut se, joka purki huolensa Jessicalle, eikä päinvastoin. 


"Minusta tuntuu oikeasti, että olen raskaana", Jessica töksäytti suoraan. Janet hätkähti ja peitti reaktionsa nostamalla jalkansa ylös sohvalle. "Oletko varma?" Janetin ääni värisi hieman ja epävarmuus kasvoi hänen sisällään. Eihän Jessica millään voisi olla raskaana! 


"Olen, mutta haluan käydä lääkärillä tai tehdä testin", Jessica puhui edelleen hiljaa ja tuijotti tyhjyyteen. Janet nosti kätensä suulleen peittämään hämmästynyttä älähdystä, joka oli päästä hänen suustaan. 


"Me voimme huomenna lähteä yhdessä kaupungille, jotta saamme varmuuden raskaudesta", Janet otti yllättävän helposti huolestuneen lohduttajan, äidillisen osan omakseen ja koetti parhaansa mukaan lohduttaa sisartaan. "Jessica, kaikki järjestyy. Olitpa raskaana tai et, olen täällä tukenasi. Olemme yhdessä vahvempia kuin yksin, siksi äiti lähetti meidät molemmat tänne Cinderellan mukana. Pidämme toisistamme huolta ja kaikki varmasti helpottuu pian", Janet yritti puhua rauhoittavasti ja rohkaisevasti ja saikin Jessican hymyilemään hieman. "Olet oikeassa."


"Tulehan tänne", Janet nousi sohvalta ja levitti kätensä valmiiksi halaukseen. "Me selvitämme tämän yhdessä." Siskokset rutistivat toisiaan lujaa ja valoivat näin rohkeutta toisiinsa. Jessica oli niin pitkä, että Janetin piti varpistaa ja Jessican kumartua, jotta he pystyivät halaamaan toisiaan kunnolla.


Jessica avasi silmänsä ja irrotti otteensa sisarestaan. "Kiitos, olet varmasti oikeassa", hän sanoi hiljaa ja nyyhkäisi. Janet koetti heikosti peittää haukotuksensa, mutta haukotuksen tarttuessa myös Jessica alkoi haukotella.


"Hyvää yötä!" Janet sanoi toiveikkaasti heidän lähtiessään nukkumaan omiin huoneisiinsa. Ehkä Jessica olisi huomenna pirteämpi, eikä joutuisi pahasti pettymään, jos testi näyttäisi positiivista.


Loppujen lopuksi murehdittuaan pitkään Jessica oli niin väsynyt, että nukahti saman tien sängylle kaaduttuaan. Hän ei vaihtanut vaatteitaan, eikä vetänyt peittoa korviinsa kuten yleensä. Huominen oli vielä kaukana. 

***


"Me lähdetään nyt Jessican kanssa ja tuun sitte ite myöhemmin töistä, mut Jessica varmaan kävelee kotiin", Janet selitti hänen ja sisarensa päivän suunnitelmaa sairaslomaa viettävälle niiskuttavalle Gastonille innokkaasti viittoen. "Pitäkää kivaa!" Gaston naurahti ja halasi Janetia hyvästiksi. "Tule Jes, mennään!" Janet hihkaisi innoissaan astellessaan kohti ulko-ovea. Hänellä tulisi olemaan mukava päivä töissä.


Janet asteli hermostuneen Jessican edellä ulos talosta kohti autoaan. "Mennään mun autolla, ni päästään vähemmällä harjaamisella. Sun autoa ei oo käytetty sitten Ranskan matkan."


Janet koetti lievittää sisarensa hermostuneisuutta puhelemalla mukavia. Jessica ei kuitenkaan rentoutunut koko automatkan aikana, joten lopulta Janet toivotti kivaa päivää ja vähäisiä pettymyksiä jättäessään sisarensa keskustorin laidalle.


Pian kylmästä ja paniikista tärisevä Jessica asteli kohti sekatavarakaupan ulko-ovia. Hänen kätensä olivat puristettu nyrkkiin ja sydän hakkasi tuhatta ja sataa. 


Huokaisten Jessica astui automaattisesti avautuvasta ovesta sisään ja ajatteli pettyneenä, ettei kukaan voisi tehdä tätä hänen puolestaan. 


Jonkin ajan kuluttua Jessica asteli pieni beige paperikassi kädessään ulos kaupasta. Hän oli miettinyt ja harkinnut pitkään ja lopulta valinnut kaikkein luotettavimman testin, minkä oli löytänyt. Kassan takana istunut nuori nainen oli iloisesti onnitellut Jessicaa tulevasta lapsesta nähdessään naisen ostokset. Jessican ilmeen nähtyään hän oli kuitenkin perunut sanansa ja toivottanut onnea uudelleen, muuttaen lausahduksen merkityksen. "Toivotan onnea testin kanssa", hän oli sanonut hieman pettyneen kuuloisesti. 


Päästyän kotiin, Jessica oli nopeasti juonut kupin kahvia ja lukinnut sitten itsensä talon ainoaan vessaan. Ilmekään värähtämättä nainen katsoi vessan tasolla olevaa raskaustestiä odottaen sen tulosta. Hän toivoi parasta. Eikä lapsi ollut tässä vaiheessa se paras vaihtoehto.


Odotettuaan vielä muutaman ikuisuudelta tuntuneen minuutin Jessica nosti hitaasti testin ylös. Silmät suljettuina hän käänsi katseensa tikkuun ja avasi silmänsä.


Tullessaan kotiin Janet kuuli tukahdettua nyyhkytysyä kylpyhuoneesta. Hän kuuli Gastonilta, että Jessica oli itkenyt siellä puolet päivästä. Suunnaten askeleensa kohti vessaa Janet valmistautui pahimpaan. Hän oli aina uskonut Jessican olevan heistä henkisesti vahvempi, mutta nyt asiat olivat kääntyneen päälaelleen. 


Suljettuaan vessan oven perässään Janet jäi hiljaa seisomaan paikoilleen. Jos Jessica oli ollut täällä yli puolipäivää, oli hänen täytynyt seistä paikoillaan samassa asennossa koko ajan, kuin kivettyneenä. Janet antoi Jessican kerätä itsensä ensin edes osin kasaan, ennen kuin aikoi sanoa yhtään mitään. Hän arvasi jo, mitä oli tapahtunut. Yhtäkkiä Jessica yllätti sisarensa kääntymällä ympäri itkuisena ja järkyttyneenä. 

"Minä saan lapsen."



----

Nyt vielä kiusaan teitä kysymällä 
(koska on pakko kertoa teille tuosta henkilöstä, vaikken hänestä extraa teekään...): 

Kuka on kuvassa?

Vinkkejä annan vain kolme, saatte siis itse pähkäillä ja käyttää luovuuttanne. Oikea vastaus on hämmentävä, joten kannattaa miettiä!

Vinkit:
1. Miespuolinen henkilö liittyy Dellukseen.
2. Miehen ihonväri on muutettu, eikä hän ole Jessican tuleva lapsi.
3. Vanhoja osia selailemalla, saattaa löytää yhtäläisyyksiä ulkonäöstä.

Vastauksen kerron seuraavassa postauksessa. 


----

No, mitä piditte osasta? 20 on jo suht paljon verrattuna siihen, että en todellakaan esimerkiksi osaa 5 kirjoittaessani ja kuvatessani uskonut jaksavani tänne asti! :D Täällä sitä kuitenkin ollaan! ♥ Katsotaan kuinka pitkälle ehdin blogin kaksivuotis syntymäpäiviin mennessä. Ensimmäinen prologi on julkaistu 16.10.2012, jospa silloin jotakin kivaa keksisi! :)
En ihan ehtinyt enne koulun alkua julkaisemaan, vaikka niin jo melkein lupasinkin. Oli vain yksinkertaisesti liian kiire edes ajatella kirjoittamista... :) Pahoitteluni.
Osassa nyt sattuu olemaan talvi ja vääjäämättä sitäkin kohti ollaan menossa ihan täällä kotisuomessakin. Harmi vaan... :( Onneksi ei kuitenkaan ihan vielä, vaikka ulkona jo tosi syksyiseltä vaikuttaakin. 
aloin tän kuun alkupuolella muokkailla vanhoja osia vähän parempaan ulkoasuun ja korjailin parit kirjotusvirheet. Toivottavasti ne on nyt vähän paremmassa jamassa ku aikasemmin. xD 
Itse olen suht tyytyväinen kuviin, tekstiin en niinkään. Jessica siis todellakin on raskaana, aika monet sen jo päättelivät viime osassa ja olivat aivan oikeassa. Mistä lie johtuu? Ne letuthan oli selkeästi pilantuneet! Eiku? ;)  Onko tuleva kolmannen sukupuolen edustaja tyttö vai poika? Onko lapsi enemmän Jessican vai Uunon näköinen? Veikkauksia? Onko Gaston oikeasti jäämässä Ceulien elämään? Mitä mieltä hän on Jessican tulevasta lapsesta. Entä Janet? Jessicalle yllätys ei ollut selkeästikään mieluinen. Mitä hän tekee lapselle?

Kiiy

7 kommenttia:

  1. Hyvä osa taas. Voi Jessicaa, ei taida tällä hetkellä oikein hallita elämänsä suuntaa. Mutta vauva <3
    Janet on niin mahtava, tosi herttanen persoona. :3
    Olisiko tossa extra-kuvassa Cinderellan poika?? Tai Janetin ja Jessican veli?
    Toivon, että Gaston jää Janetin elämään. Tui, tui. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jessicalla on elämä vähän hukassa, ja ehkä vielä enemmän, kun ei-toivottu vauva syntyy! :)
      Katsotaan, oletko oikeassa veikkaustesi suhteen. :)
      Kiitokset Pisara!

      Poista
  2. Aww, ihanaa, Jessicalle tulee vauva! :3 Toivottavasti se kuitenkin ainakin ilmoittaa Uunolle raskaudestaan, suhtautui mies sitten miten hyvänsä. Ainakaan se ei sitten jäisi tulevaa äitiä kalvamaan :c
    Janet on ihana, kun se osas tukea siskoaan niin hyvin :3 Tykkäsin tosi paljon tästä osasta, ja mun suosikkikohtiani oli ehdottomasti sisarusten keskeiset dialogit! Oot onnistunu tosi hyvin saamaan niihin elävän ja aidon tunnun c:

    Musta tuntuu, että joku nyt ei ota tätä raskautta kovin hyvin - en usko että se on Janet, tai ainakaan että se näyttäisi sitä sisarelleen vaikka olisikin epäluuloinen, mutta entä Gaston? En tiedä, ehkä. Sen saa nähdä x) Tai sitten Jessica kertoo Uunolle ja se suuttuu! Tai jotain.

    Hmm, mulla ei ole aavistustakaan kuka tämä herra voisi olla :D Hänellä on samanvärinen ihonväri kuin Jessicalla ja jälkeläisillään, mutta sehän tais tulla Jessicaan siellä prologissa ns. tutkimusmatkan aikana vahingossa, joten voisko tämä dude nyt sit liittyä jotenkin siihen matkaan? Eeei en tiedä! D: Miiksi annat tällasia kutkuttavia herkkupaloja jotka on uskomattoman kätsyjä pitämään mielenkiintoa ja innostusta yllä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps niin tulee! xD Saapa nähdä kertooko Jessica uunolle ollenkaan. :)
      Oi ihana, jos olen noissa kohdissa onnistunut. :)
      Haha, musta tuntuu että olet oikeilla jälillä... Miten luet mun ajatusia?? O.o
      Puhut vissiin Isabellasta? Jessica on Isabellan lapsi x) Haha, no herraa ei tarinassa nähdä ollenkaan, ja haluan teille yhden asian kertoa, joten siksi pistin tällaisen :D Katsotaan oletko oikeassa! :)
      Kiitokset kommentista! :3

      Poista
    2. Daaaamn, mulla menee aina sekasin Jessican ja Isabellan nimet vaikka pitäis olla helppoa ajatella, että Jessican on oltava toista sukupolvea kun kaikkien Isabellan lasten nimet taitaapi alkaa j:llä D: Aina ei voi onnistua.

      Poista
  3. Heii, ihana yllätys sunnuntaiaamuun, kun huomasin että uutta osaa oli tullut! :-) Vauvauutiset on niin ihania, mun mielestä on aina hauska seurailla sellasta kasvamista ja uuden opettelua :) Ja tottakai Jessica pitää lapsen!! Ihana osa taas jälleen :)
    Mulla ei oo minkäänlaista ajatusta kuka tää mystinen henkilö voisi olla :D Ehkä joku salainen veli?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiva kuulla! Joo ja sitä on aina yhtä ihana pelata ja pelätä miltä vauva tulee näyttämään! :)
      Kiitokset kommentista! :)

      Poista