Osa 16 ~ Vieraalla maalla kaukana

Pahoittelen heti alkuun suoraan google kääntäjästä kopioitua ranskaa.

Champs Les Sims hehkui ilta-auringossa. Kesä oli kauneimmillaan ja turistikausi juuri alkamassa. Here we come France. Watch out!

Jessica ja Janet keskustelivat tukikohtansa ulkopuolella. Iloinen portieeri oli kohteliaasti kantanut "la valeur das femmes(arvon naisten)" matkatavarat sisälle tukikohtaan ja toivottanut iloisesti "bonne journée", joka ilmeisesti tarkoitti hyvää päivänjatkoa tai jotain, Jessica oli nauranut Janetille yrittäessään tuskallisesti selata sanakirjaa miehen lähdettyä sisälle.

"Mutta en minä osaa sanaakaan ranskaa, ja ainoa sanakirja on sinulla", Janet valitti sisarelleen huokaisten lopulta raskaasti. "Enkä minä todellakaan aio tulla mukaasi syömään niitä kuuluisia juustoja, joista olet selittänyt minulle koko lennon", Janet alkoi nauraa iloisesti.

"Paikalliset kuulemma ymmärtävät myös englantia. Ja sitäpaitsi täällä on muitakin turisteja, jotka osaavat auttaa, etkä sinä yksinkertaisesti voi eksyä näin pienessä kylässä", Jessica katsahti sisareensa huolestuneesti, mutta samalla kuin olisi voinut vain alkaa nauraa Janetin huolelle.

"Pärjääthän varmasti?" Jessican huolestunut katse sai Janetin taas nauramaan. "Aivan varmasti, sisko. Pärjäile sinäkin!" Janet lähti kävelemään katua ylöspäin, kun taas Jessica otti suunnan kohti keskustoria.

Jessica todellakin suuntasi ensimmäisenä pieneen kahvilaan ja tilasti lautasellisen parhaita juustoja, joita talolla oli tarjota. Twinbrookin kaupunki oli antanut sisaruksille myös rahaa tuhlattavaksi Ranskassa, joten siitäkään ei tarvinnut huolehtia.

Janet päätti kulttuurivierailun sijaan pitää  hauskaa ja opetella ajamaan skootterilla. Aluksi se ei ollut sujunut, mutta hetken kuluttua Janet oli jo ajamassa keskuskatua poispäin kaupungista. 

Janetin suunnitelmaan kuului ensin pieni "sivistysmatka" museoon, joissa yleensä  -internetin mukaan- viihtyi hyvännäköisiä miehiä, ja jos museossa ei olisi ketään sopivaa, hän lähtisi kyselemään "apua" paikallisilta.

Janet naurahti ajatukselle, että joku oikeasti piti tällaista roskaa mielenkiintoisena. Hänen mielestään koko roska oli erittäin tyhmän näköistä ja kaiken lisäksi meren kiveen hiomat reiät olivat olleet kotona Sunset Valleyssa erittäin yleisiä. Sunset Valleyn, kodin ja perheen ajatteleminen sai kyyneleet Janetin silmiin, mutta hän ymmärsi pudistella ne pois ennen kuin hiljasessa museossa olevat oppaat tajuaisivat hänen itkevän.

***

"Hei, anteeksi", Janet tarttui paikallisen näköisen miehen olkapäästä. "excusez-moi", hän yritti takellella ja sai tummatukkaisen ranskalaismiehen nauramaan. "Puhun englantia", miehen pehmeä ääni sai Janetin havahtumaan ja huokaamaan. "Mahtavaa!"

"Anteeksi, että häiritsen, mutta olen hieman eksyksissä. Etsin turisteille tarkoitettua tukikohtaa, mutta menin kai väärää katua tullessani alas museokukkulalta", Janet yritti olla mahdollisimman kohtelias tälle miehelle, jonka ilme kertoi -rakkauselämässä varsin kokemattomalle Janetille- selkeästä kiinostuksesta. Ja olihan tämä suklaasilmäinen mies komeakin!

Mies oli hetken hiljaa, ja koetti selvästi saada suustaan järkevää lausetta. "Olen Gaston Rosseau", hän sai lopulta takelleltua. "Voin viedä teidät l'hôtel, mutta mielelläni tarjoaisin teille myös lounaan paikallisessa caféssa", miehen pehmeä ja tumma ääni sai Janetin nyökkäämään automaattisesti. Tottakai hän suostuisi!

"Mennäänkö sitten? Café centre-ville on aivan proche", Gastonin hymy sulatti Janetin varautuneisuuden kokonaan ja hän oli heti valmis lähtemään miehen mukana vaikka maailman ympäri ja avaruuteen.

Tällä aikaa Jessica oli löytänyt tiensä seuraavaan kuppilaan ja ostanut myyjättäreltä kauniin, täydellisen pyöreän ja suussa sulavan feuilleté:n ja söi sitä nyt hymyillen. Seuraavaksi hän lähtisi ostamaan tuliaisia, niin kauan kuin kylä ei ollut vielä aivan täynnä turisteja.

Kierrettyään monta pientä matkamuistomyymälää, Jessica päätyi pieneen kirja putiikkiin, librairie dans le centre de:n. Nuori miesmyyjä kuunteli hetken Jessican selitystä kirjoista, joita nainen halusi ostaa ja huokaisi sitten. "Saat kaiken satasella." Jessica katsoi hetken miestä ja nyökkäsi sitten. Ehkä miehen työpäivä oli jo päättynyt, olihan ulkona jo pimeää.

Kun Jessica viimein pääsi tukikohtaan oli Janet jo nukkumassa.vain yksi sänky hänen sänkynsä lisäksi oli tyhjä, mutta kylpyhuoneesta kuului veden solinaa. Joku oli kai suihkussa.

Herättämättä Janetia Jessica vaihtoi yöpaidan päälleen ja istuutui sängylle kuiskaten hyvää yötä koko huoneelle.

***

Seuraavana aamuna Janet heräsi aikaisin. Hänen eilinen iltansa oli ollut jännittävä ja Gaston oli pyytänyt Janetia soittamaan heti aamusta. Janet aikoi tehdä sen, sillä hän oli nähnyt unta hänestä ja Gastonista.

Lattia Janetin varpaiden alla ei ollut kylmä, kuten sairaalassa, vaan lämmin auringon paistettua siihen jo useiden tuntien ajan. Nyt taivas ulkona kuitenkin oli mennyt pilveen ja Janet toivoi, ettei ulkona alkaisi sataa.

Hieman virkistyttyään Janet asteli tukikohdan tyhjällä ja kapealla käytävällä. Kylpyhuoneen ovi oli auki, kuten edellisenäkin iltana, mutta Janet asteli suoraan sisään tietäen kaikkien muiden nukkuvan vielä.

Riisuuduttuaan ja laskettuaan itselleen lämpimän kylvyn Janetin ajatuksen lähtivät karkuun. Levittäessään ruusulta tuoksuvaa saippuaa jalkoihinsa hän ajatteli Gastonia, ja miehen suklaasilmiä. Kylpyhuoneen oveen koputettiin ja se sai Janetin havahtumaan ajatuksistaan. "Kuka siellä onkaan, tule jo pois!" Huonoa englantia puhuva nainen koputti uudelleen oveen. Janet huokaisi ja nosti tulpan ammeen pohjalta.

Vaihdettuaan vaatteet Janet suuntasi keittiöön ja syödessään aamiaistaan ylhäältä alkoi taas kuulua veden lorina. "Jos itsensä peseminen on tärkeää, mikseivät ihmiset voi huolehtia myös tiskeistään", Janet puhisi ääneen tietäen olevansa yksin.

Syötyään janet siirtyi tiskaamaan lautastaan, kuten tukikohdan sääntöihin kuului. Ja tajutessaan tämän Janet ärtyi todella. Miksi kukaan vastustaisi sääntöjä!? Janetin tuhahdellessa itsekseen Jessica ja Giselle Riemukas saapuivat keittiöön aamiaiselle.

Jessica katsoi hämmentyneesti ja hieman inhoten Gisellen käsessä olevaa tatuointia ja nyrpisti nenäänsä.

"Sattuiko se paljon?" Jessican ei ollut ollut tarkoitus lausua sanoja ääneen, ja käännettyään katseensa nolona takaisin jälleen yhteen ranskalaisherkkuun hän alkoi nopeasti kauhoa aamiaistaan suuhunsa. Giselle ja Janet alkoivat molemmat nauraa Jessiscan nolostukselle. "Ei se sattunut."

"Se on ollut minulla jo lapsena. Se on ikään kuin sukuvaakuna, mutta painettuna käteeni, etten unohda sukuani", Gisellen pirteä ääni sai Jessicankin hymyilemään ja katsomaan tatuointia uudelleen. "Anteeksi", hän kuiskasi, mutta Giselle ei tainnut edes kuulla sitä.

***

"Jessica kuule, mulla olis tänään menoa. Jos sulle sopii, ni voidaanko mennä vasta huomenna yhdessä mennä sinne viinitilalle?" Janetin ääni oli hermostunut, vaikka hän puhuikin sisarelleen, eikä vieraalle ihmiselle. "Tapasin tuota... eilen yhden ihmisen, jonka kanssa haluaisin viettää tämän päivän", Janet katsoi Jessican kasvoja yrittäen etsiä niistä minkäänlaista vihjettä naisen vastauksesta.

"No..." Jessica pudisti hitaasti päätään, "Me kyllä sovimme tästä jo kotona", Janetin pokerinaama murtui ja Jessica alkoi hymyillä. "Tiedän kuulostavani nyt aivan äidiltä, mutta jos osaat olla nätisti, niin mene sitten!"

"Oikeastiko?" Janet punastui, mikä sai Jessican ajattelemaan Janetin ystävän olevan kuitenkin vain niin kutsuttu "ystävä". "Jos osaat olla kunnolla, etkä hätiköi tämän miehen kanssa", Janet ei edes tajunnut Jessican vihjailua. 

"Kai sinulla on jotakin tekemistä täksi päiväksi?" Jessica vain hymyili sisarelleen, "Mene vain, kyllä minä tekemistä keksin!"

Janet ryntäsi yläkertaan hihkuen kuin pieni lapsi ja nappasi yöpöydältään puhelimensa. Sormet naputtivat viestiä Gastonille ja huulet olivat vienossa hymyssä.

Odottaessaan Gastonin vastausta viestiinsä, Janet istui ruokailutilan pöydän ääreen ja alkoi väkinäisesti kirjoittaa Cinderellalle lupaamaansa kirjettä.

Hei!

Täällä kaikki hyvin. Rakastan Ranskaa.

Välitäthän kaupunginhallitukselle vilpittömät kiitokseni?

Olen kokenut paljon ja vielä on paljon nähtävää!

Voisin tulla tänne uudelleen koska tahansa. :D

Janet

***

"Hei", Gaston hymyili lämpimästi ja veti Janetin halaukseen itseään vasen. "Olen ikävöinyt sinua bien-aimé."

Päivän edetessä Janet ja Gaston puhuivat mitä erilaisimmista asioista. Janet kertoi sisarestaan ja perheestään ja elämästään ennen muuttoa Twinbrookiin. Gaston kuunteli tarkaan Janetin puhuessa ja lopulta Gastonkin alkoi puhua elämästään. "Olen tällä hetkellä työttämänä, mutta koulutukseltani olen avocat, eli lakimies."  Gastonin mainitessa olevansa sinkku Janet punastui ja alkoi hihittää.

Vietettyään koko päivän Gastonin kanssa Janet oli vain ihastuneempi suklaasilmäiseen ranskalaismieheensä. Janetin alettua vihjailla väsymyksestään Gaston otti Janetin pään käsiinsä ja veti naisen itseään vasten.

Seistyään hetken hiljaa paikoillaan Gaston suuteli Janetia.

---

Näin Ranskassa. :D

Olen itse suht tyytyväinen tähän osaan ja toivon teidänkin olevan. 

Hirveän hankalaa, kun unohdon poseplayerin Twinbrookiin, enkä tietenkään voinut sitten käyttää mitään poseja Ranskassa, joten olen siihen nähden tyytyväinen. :)

Mitä mieltä olette Janetin ja Gastonin ystävyydestä. Mitä Janet sanoo suudelmasta, malttaako hän enää lähteä takaisin kotiin. Kehittyykö noiden välille suhde? 

Entä Jessica, löytääkö hönkin miehen Ranskasta? Seuraavassa osassa lähdetään takaisin kotiin ja palataan normaaliin arkeen.

Heittäkää kaikenlaisilla kommenteilla! :)