sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Osa 14 ~ Selitys

***
Noin vuoden kuluttua
***


Jessica astelee sairaalan käytävällä kohti perimmäistä huonetta. Hänen ajatuksensa ovat taas aivan sekaisin, kuten jokaisena kertana kun hän asteli tätä samaista käytävää. Joka ikisenä päivänä viimeisen puolen vuoden aikana.


Käytävän ovi avautuu ja huoneesta astuu ulos Jessicaa vanhempi nainen. Jessica pysähtyy väistääkseen Cinderellaa, eikä aluksi ole huomaavinaankaan naista. 


Cinderella kuitenkin huomaa Jessican ja hymyilee tälle vaisusti. Hän pudistaa päätään ja saa tällä yksinkertaisella eleellä Jessican masentumaan. Ei vieläkään. Lääkityskin oli lopetettu jo viikkoja sitten!


Jessica astuu sisään sairaalan huoneeseen. Sängyllä makaava nainen on yhä letkuissa ja nukkuu sikeästi. 


Jessica huokaa hiljaa, astelee huoneen nurkassa olevan tuolin luo ja nostaa sen sisarensa sängyn viereen. Pöydällä on yhä viime viikolla naisen syntymäpäivänä tuotu muovinen kukkanen ja lattialla naisen ainoa muisto lapsuudesta. Vanha ja kulunut nalle.


Hetken Jessica katsoo Janetin kasvoja, kuten aikaisemminkin. Hiljaa huokaillen ja toivoen parasta. Toivoen, että sisar heräisi tänään. Janetin rauhallinen hengitys ja pienellä pöydällä olevan koneen tasainen piipitys valavat Jessicaan toivoa. Toivoa siitä, että puolen vuoden mittainen kooma päättyisi ja Jessica saisi selittää Janetille kaiken. 


Jessica nojaa eteenpäin katsoen yhä sisarensa kasvoja. Jessica sulkee silmänsä ja vaipuu ajatuksiinsa.


"Jessica?", Janetin ääni saa Jessican havahtumaan. "Janet!" Jessican huokaus on täynnä helpotusta ja iloa. "Sinä olet kunnossa", Jessica hymyilee kunnolla ensimmäistä kertaa lähdettyään kotoa. 


Janet pysyy hetken hiljaa. Hän räpyttelee silmiään ja selkeästi totuttelee oloonsa. "Missä muut ovat?" hän kysyy hetken kuluttua vaisusti. "Mikseivät he ole kanssasi?" Janetin ääni on hento, vaikka hän oli juuri täyttänyt kahdeksantoista. "Etkö sinä muista?" Jessica kysyy hämmentyneenä. Hän on kyllä käynyt tämän tilanteen läpi mielessään niin monta kertaa, ettei nyt ala itkeä, kuten useimpina kertoina aikaisemmin hänen ajatellessaan asiaa. Janetin pään pieni sivuttaisliike saa Jessican nyökkäämään. "Minä kerron sinulle kaiken."


"Siitä on nyt noin vuosi, kun isä sairastui. Usein töistä tultuaan hän vain jäi olohuoneen sohvalle makaamaan", Jessican hiljainen ääni kaikuu huoneessa. "Äiti luki niin paljon kirjoja, kuin ehti saadakseen selville mikä isällä oli hätänä. Emme voineet viedä isää edes sairaalaan, sillä setämme Jared oli kostoksi äidille aloittanut vastarintaliikkeen, jonka seurauksena Sunset Valleyssä syttyi sota. Isä kävi töissä salaisella toimistollaan, ja me muut olimme lukittuina kotonamme. Emme päässeet minnekkään."


"Sitten isän tila huononi. Hän ei enää jaksanut aamuisin nousta sängystä ylös, eikä syödä meidän kanssamme. Äiti vei hänelle aina ruokaa makuuhuoneeseen, mutta isä ei saanut sitäkään syötyä."


"Äiti masentui täysin ja istui usein olohuoneen sohvalla itkien ja katsoen tyhjyyteen edessään. Eläen jossakin omassa todellisuudessaan. Emme voineet tehdä äidillekään mitään, joten minä aloin pitää huolta teistä nuoremmista. Sinusta, Joelista ja Jeanista."


"Jos äiti ei ollut olohuoneessa, hän istui sängyllään isän vieressä. Siellä hän ei itkenyt, sillä hän ei halunnut isän tietävän, ettei mitään enää ollut tehtävissä."


"Te olitte silloin kaikki pahimmassa murrosiässä. Minun oli hankala miellyttää teitä jokaista, ja kun Samuli ja hänen sisarensa Sandra tapettiin heidän yrittäessään vastustaa Jaredia minäkin muserruin. Tekin olitte huolissanne isästä. Kävitte vuorotellen hänen luonaan ja istuitte makuuhuoneessa äidin seurana joskus jopa tuntikausia."


"Entä se joku toinen nainen?" Janet kekeyttää sisarensa hiljaisen selostuksen. "Cinderellan?" Jessica lausuu nimen katkeruuden täyttämällä äänellä. "Hänen takiaan me olemme täällä."


"Cinderella jäi asumaan aivan meidän lähellemme Sunset valleyssä ja hänen annettiin kulkea meidän luoksemme ja pois miten hän tahtoi. Jared kai piti hänestä. Ken tietää. Cinderella oli äidille kuitenkin se henkilö, jolle purkaa huolensa ja joka oli paikalla kun äidillä oli rankinta. Ja jotenkin Cinderella sai äidin pään käännettyä."


"Äiti oli jo aikaisemmin päättänyt, ettei jätä Dellusta ja perhettään, mutta yhtenä päivänä äiti pyysi minut ja sinut puheilleen. Hän oli päättänyt lähettää meidät Tellukselle. Pois sodan keskeltä ja pois kurjuudesta. Hänen mielestään me voisimme selvitä vieraalla planeetalla."


"Äiti kertoi meille koko tarinan elämästään, tehtävästään, sisarestaan ja venhemmistaan. Sekä todellisen syyn siihen, miksi Cinderella oli tullut luoksemme. Meidän olisi lähdettävä pois Dellukselta. Pois perheemme luota ja lähteä maahan jatkamaan äidin tehtävää. Jatkamaan äidin sukua siellä, mistä se oli lähtenyt toiselle planeetalle."


"Lähdimme mahdollisimman nopeasti. Koko perhe tuli takapihalle hyvästelemään meitä ja Cinderella toi aluksensa pihallemme. Halasimme toisiamme ulkona pitkään. Isäkin tuli ulos katsomaan lähtöä. Itkimme paljon, kukaan meistä ei voinut aavistaa mitään tulevasta."


"Laitoimme Cinderellan tuomat puvut päällemme ja istuimme paikoillemme alukseen. kerroit minulle olevasi peloissasi. Minäkin pelkäsin. Pelkäsin pereheemme puolesta ja pelkäsin sinun puolestasi. Minulla ei ollut niin väliä, olin jo menettänyt Samulin."


"Cinderella katsoi meitä hiljaisena painellen sylissään olevia nappuloita. Yritin tarttua sinua kädestä, mutta turvavyömme estivät minkään laisen liikkumisen. Hymyilin sinulle rohkaisevasti."


"Cinderella kysyi olemmeko valmiit. Nyökkäsimme hermostuneina. Cinderella oli jo kerran kokenut matkan ja tiesi, miten laitetta ohjattiin."


"Alus alkoi täristä ja sen noustessa maasta huusimme molemmat. Katsoimme lasisesta ovesta ulos ja viimeinen kuva kotitalostamme on yhä edelleen päässäni, enkä saa sitä pois vaikka yrittäisin."


"Sitten sinä menetit tajuntasi", Jessica lopettaa kertomuksensa kyynel silmäkulmassaan. "Mitä minulle tapahtui?" Janet kysyy niiskuttaen. Ajatus siitä, ettei hän voisi enää ikinä nähdä vanhempiaan tai veljiään oli saanut nuoren naisen murtumaan.


"En tiedä, mutta ilmeisesti nopea paineen vaihdos sai aivoissasi aikaan jonkin kummallisen vaurion. Olet ollut tajuttomana nyt aika lailla puoli vuotta", Jessican ääni on yhä huolestunut. 


Yhtäkkiä Janet alkaa huutaa ja hän taivuttaa selkänsä kaarelle. Jessica säikähtää, mutta muistaa sitten, että lääkäri oli kertonut, että näin voisi käydä Janetin herätessä. Hänen kehonsa ei pystynyt vielä hyväksymään siihen istutettuja keijun geenejä. Janetista tulisi taas keiju, sillä muuten hän ei ehkä selviäisi. Toisin kuin lapsena, jolloin tilanne oli ollut täysin päinvastainen.


Jessica peittelee sisarensa. Istuu sängyn vierellä kunnes Janet nukkuu taas sikeästi. Hän antaa suukon sisarensa otsalle ja kantaa tuolin sitten takaisin nurkkaan. Hymyillen Jessica astelee ulos huoneesta. Janet oli herännyt ensimmäisen kerran puoleen vuoteen juuri kun hän oli katsomassa sisartaan. Eikä silloin kun Cinderella oli siellä.

---
Älkää vihatko mua tän takia!
Mitäs piditte käänteestä? Nyt ollaan sittenkin pois Dellukselta. Mutta missä, se selviää myöhemmin. :D
Onko Jessicalla teidän mielestänne oikeus tai syy vihata Cinderellaa? Ja paraneeko Janet? 
Mun mielestä taas sims logiikka toimii. Tollaset avaruuspuvut ja mahdollisimman suuri kaula-aukko kummankin mallisessa puvussa! No whatever. Kävihän se näinki. :D
Mutta siis nyt valotan vähän tätä juttua, kumpikaan tytöistä/naisista ei vielä ole perijä, vaan perijä on se kumpi saa ensin lapsen. :D Veikkauksia?



6 kommenttia:

  1. Eeeei kamalaa! ;_; Ei käy, en hyväksy! :c
    Et varmasti juuri vienyt Jeania ja Joelia meiltä! Ja SAMULI. EI. ;____;
    Kamalan surumielinen osa, mutta todellatodellatodella taidokasta jälkeä! En voi kyllä muuta sanoa. Tykkäsin toteuttamistavasta ihan älyttömästi, ja kuvat ja tekstit oli jotain niin... ihan bueno :3

    -banssu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä jos mä vaan laitan seuraavaan osaan, et Jessica heräsi painajaisestaan Samulin suudelmaan? :) Not.
      Näin oli paras, usko vaan! Tallennus alko bugaamaan ja Joel jumiutu kokonaan, joten pelastin kun vielä oli mahdollista. :)
      Voi kiitos! :3 Ihan punastun! :)

      Poista
  2. :OOOO EIIIII herranjestas tässä osassa tapahtu ihan liikaa kaikkee mun aivoille ! :DD
    eli tässä on nyt vaa enää jessica ja janet?
    mut ihanasti tehty noi mustavalkoset kuvat ja noi.... tähä asti paras osa! ♥

    ja luulen et janetista tulee perijä, sillä jessica kuitekin jää suremaan samulii :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä jotenki arvasin! :3 Koita selvitä järkytyksestä ja sitten yritä tajuta kaikki! :D
      Ja ainoastaan Jessica, Janet ja Cinderella! :3
      Voi kiitokset! ♥
      Ja saapa nähdä! Janethan makaa sairaalassa ja Jessicalla on aikaa hengata kaupngilla ettimässä miehiä, jotka vois lievittää ikävää!! :)

      Poista
  3. Olipas jännä osa!
    Jotenkin en pidä Cinderellasta yhtään, en vain tiedä miksi?
    Osa oli kokonaisuudessaan tosi koskettava, mutta pidin tästä juonen käänteestä!
    Innolla odotan jatkoa, että miten tytöt ottavat vastaan uuden elämänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tykkäsit! :D Olen siis onnistunut tavoitteessani tämän osan suhteen, jos edes vähän kosketti! :3
      Cinderellasta? Onpas outoa!
      Kiitos, kommentista!

      Poista