keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Osa 13 ~ Päätös


Kaunis peltoaukea avautuu eteeni. Kirkas aamuaurinko kadottaa yhä pidemmälle etenevän syksyn mielestäni ja huokaan. Miksi näin täytyy olla? Miksei täällä voi olla suotuisat olosuhteet juuri minulle?


"Äitisi siis", Cinderellan ääni huokaisi hiljaa. Joel nyökkäsi ja jäi jännittyneenä tuijottamaan televisiota. 
"Mitä minä tiedän äidistäsi? No jos aloitan aivan alusta."


Joelin nyökkäys sai sekä Cinderellan että Joelin rentoutumaan. "Minä en ollut edes syntynyt, kun sinun äitisi lähti pois kotiplaneetaltani. Jälkeenpäin olen kuullut tämän, jonka aion sinulle nyt kertoa", Cinderella aloitti katsoen Joelia kuin arvioiden, mitä kaikkea voisi pojalle kertoa ja mitä kaikkea tämä tiesi jo valmiiksi. 


Joelin innostunut katse muuttui huolestuneeksi Cinderellan pitäessä pitkän tauon. Janet hiipi pois olohuoneesta ja Joel kuuli ulko-oven käyvän. Hänen vanhempansa olivat siis tulleet kotiin.


"En minä haluakaan tietää", Joel nousi nopeasti pois sohvalta ja hymyili väkinäisesti Cinderellalle. Pojan saadessa vastaukseksi seinään päin osoitetun nyökkäyksen hän lähti kohti huonettaan. Huonettaan, jonka hän joutui jakamaan kolmen sisarensa kanssa. 


Joel nousi ärtyneenä ja kiukusta puhisten keinuhevosen satulaan. Hän tiesi, että tämä oli ainoa lelu, jolla hän saisi leikkiä edes hetken yksinään. Jessicasta oli tullut tylsä ja aikuismainen, Jean oli vielä liian pieni leikkimään keinuhevosella ja Janet ei vieläkään puhunut Joelille muuta kuin pakosta.


Veljen nauraessa vieressä Jean konttasi leikkimään palikkalaatikolla. Yritettyään työntää ympyrää neliön muotoiseen koloon poika katsoi veljeään ja oivalsi nopeasti, että ympyrä sopii ympyrän muotoiseen koloon. Joel hymyili pikkuveljelleen ja sai tuon nauramaan kirkkaalla äänellään.


Poikien leikeistä huolimatta Jessica kapusi omaan sänkyynsä ja yritti nukahtaa. Koulussa oli ollut rankka päivä ja seuraavasta päivästä tulisi vielä rankempi. Tytön koeviikot olivat juuri alkaneet ja seuraavana päivänä olisi vuorossa biologia, joka ei Jessican vahvimpiin aineisiin kuulunut.


Connorin ja Janetinkin mentyä nukkumaan Isabella jäi vielä sohvalle Cinderellan viereen lukemaan kirjaansa. "Ja kuinka paljon hän oikeastaan rakasti Marya? Ericin kuiskaus kaikui vanhassa linnassa. Maryn katse sai Ericin havahtumaan ja suutelemaan Marya huulille. Hän rakasti Marya aivan valtavasti."


Cinderella kääntyili sohvalla, joten Isabella ei pystynyt keskittymään täysin kirjaansa. Hän huokaisi ja nousi ylös hakemaan itselleen eiliseltä jäänyttä kurpitsapiirakkaa, jonka Samantha oli käynyt nopeasti tuomassa ennen Cinderellan saapumista. 


"Isabella?" Cinderella nousi ylös sohvalta ja asteli Isabellan luokse. "Minulla on sinulle asiaa." Isabellan vain nyökätessä Cinderella hiljeni ja jäi miettimään tarkasti miten aikoisi asian esittää.


Kummankin naisen seistessä hiljaa paikoillaan Joel hiipi lastenhuoneesta vessaan ja oven mentyä kiinni pojan perässä Cinderella käänsi katseensa Isabellaan, kuin ollen valmiina paljastamaan asiansa.


"Isabella, olet minulle tärkeä, etkä vähiten siksi, että olemme kotoisin samalta planeetalta. Olet minulle tärkeä ystävänä ja tunnen sinua kohtaan samankaltaisuutta, vaikka elämämme ovat täysin erilaiset. Sinulla on neljä ihanaa lasta ja rakastava aviomies, minulla ei ole täällä ketään", Cinderella veti syvään henkeä ja kurtisti kulmiaan, "Isabella, minä en halua työntää sinua pois luotani kysymällä tätä jo nyt."


"Minun ainoa tehtäväni täällä on vain kysyä sinulta yksi asia, joka muuttaisi elämäsi täysin", Cinderellan ilme muuttui surulliseksi, mikä sai Isabellan selkeästi käsittämään tilanteen vakavuuden. "Isabella, lähetkö sinä minun kanssani takaisin Tellukselle, kerrot siellä kokemuksistasi ja palaat kotiin?"


Isabella katsoi hetken ystäväänsä, ja hänen silmäkulmaansa kihosi pieni kyynel. "Minä... en tiedä." Cinderella nyökkäsi vaisusti. "Minä haluaisin miettiä tätä asiaa hetken, minulla on kuitenkin elämä täällä, enkä ole asunut Telluksella niin kauan, että muistaisin sieltä jotakin."


Isabella katsoi Cinderellaa silmiin ja sai hyväksyvän hymyn vastaukseksi. 


"Isabella, sinun täytyy muistaa, että aluksessa on paikat vain kolmelle", Cinderella sanoi poistuessaan keittiöstä. Isabella jähmettyi kesken venytyksen ja istahti sohvalle alkaen itkeä. Hänen olisi tehtävä vaikea päätös, eikä hänellä olisi ketään neuvomassa oikeaa ratkaisua.

***
Muutaman viikon kuluttua
***


"Minä olen pyytänyt teidät tähän keskustelemaan meidän tulevaisuudestamme", Isabella sanoi ja katsoi vuorotellen jokaista perheensä jäsentä.


"Kerro nopeasti", huonolla tuulella oleva Jessica tuhahti kiukkuisesti ja sai Connorin huokaisemaan. Connor nousi pöydästä Joelin kanssa ja he hakivat molemmat itselleen palasen Samanthan tuomaa kurpitsapiirakkaa. Tyttö oli ottanut tavakseen tuoda sitä kerran viikossa, jotta voisi edes joskus nähdä sukulaisiaan, vaikkakin vain puolisukulaisiaan. 


"Kuten teistä jokainen tietää, minun on pidettävä huoli siitä, että vanhempieni suku jatkuu. Te olette toisen sukupolven edustajia, ja minun on valittava teistä yksi, jonka on pidettävä huolta suvun jatkumisesta", Isabellan tiukka äänensävy sai Janetin hämmentymään. Eihän äidin ääni ollut tuollainen, muuta kuin jos asia oli oikeasti tärkeä.


"Minä olen tullut siihen päätökseen, että joko Jessica tai Janet jatkaa sukua. Teissä on molemmissa sellaisia ominaisuuksia, jotka voivat helpottaa teidän elämäänne, myös pojissa on näitä ominaisuuksia ja rakastan heitä, mutta olen vahvasti päättänyt, että valitsen perijäkseni ja sukuni jatkajaksi..." Isabella hiljeni vain pieneksi hetkeksi, joka tuntui tytöistä kuitenkin aivan suunnattoman pitkältä ikuisuudelta.


"Jessican." Isabella käänsi katseensa Jessicaan, joka alkoi hymyillä. "Äiti minä olen erittäin otettu tästä kunniasta", Jessica katsoi äitiään ihailevasti. 


"Mutta tässä on yksi mutta", Jessica katsoi Janetiin ja nosti sormensa pystyyn merkiksi siitä, että hän haluaisi vielä kertoa syynsä kieltäytymiseen. 


"Minä olen jo löytänyt itselleni Sen Oikean, rakastan Samulia koko sydämestäni ja olemme puhuneet paljon tulevaisuudestamme ja tilnateesta, jossa minut valittaisiin sinun perijäksesi, äiti. Asia on kuitenkin niin, että ottaisin paikkasi suvun johdossa mielelläni, jos se olisi mahdollista."


"Sinä et siis suostu perijäksi?" Isabellan ääni oli hermostunut hänen siirtäesään katseensa Jessicaan. "Miten sin..."


"Äiti anna minä selitän loppuun! Asia ei ole minusta kiinni, vaan Samulista. Hänet on perheensä uskonnon takia tehty kyvyttömäksi saada lapsia, sillä hän ei ole perheen vanhin. Samulin sisko Sandra on kaksosista vanhempi, joten hänen tehtävänsä on saada itselleen lapsi, mutta nuoremmat sisarukset eivät saa tätä oikeutta. Minä rakastan Samulia, vaikkei hän voisikaan minulle lasta antaa", Jessican painokkaat sanat saivat muun perheen hiljenemään.


"Jessica Amanda Ceul, me puhumme tästä vielä!" Isabella ilmoitti noustessaan pöydästä kyyneleet silmissään.


Jessica jäi pöydän ääreen siskonsa kanssa kahdestaan ja hölmistynyt ilme kasvoillaan hän jää huokailemaan paikoilleen. 


Isabella asteli pihalle, josta löysi Cinderellan. "Minä olen tehnyt päätökseni", Isabella kuiskasi hiljaa ja sai Cinderellan kääntämään mietteliään katseensa Isabellaan. 


"Minä olen pahoillani, että sanon tämän suoraan, mutten voi lähteä mukaasi Tellukselle. Minun elämäni ja perheeni on täällä, enkä voisi mistään hinnasta jättää heitä tänne ja lähteä itse Tellukselle mukaasi", Isabella painoi päänsä alas ja huokaisi. "Olen pahoillani Cinderella, en vain pysty siihen."


Cinderella halasi Isabellaa. "Minä ymmärrän, minun vain oli pakko laittaa sinut tekemään päätös, se oli tehtäväni. Sinunkin vanhemmillasi oli tehtävänsä, tämä oli minun."


"Mutta jos muutat mielesi, minä pysyn täällä jonkin aikaa. Koetan saada alukseni kuntoon, ennen kuin se ruostuu merenpohjaan ikuisesti. Voikaa hyvin ja nähdään!" Cinderellan lempeä hymy sai Isabellan jännityksen katoamaan kokonaan, hän oli pelännyt Cinderellan reaktiota aivan turhaan.


Cinderella lähti juoksemaan poispäin Isabellasta ja Ceulien kotitalosta. "Nähdään!" Isabella kuiskasi hijlaa sateeseen ja jäi kyynelsilmin katsomaan ystävänsä lähtöä.

----
Siinä se. Lopetin nyt näin kun en saanut tuota kansiota aukeamaan, missä olisi ollut lisää kuvia tohon Joelin ja Cinderellan keskusteluun ja sen jälkeiseen iltaan. Meni tää kai näinkin, mut juu...
Oon ite kyl ihan tyytyväinen tähän osaan, vaikka olenkin pahoillani, että koko osa oikeastaan pelkkää dialogia. Se oli nyt pakollista, jotta seuraavassa osassa päästään kunnolla eteenpäin. Aikahyppy siis luvassa! :D
Olikohan mulla muuta? Ei kai? Seuraavaan osaan mulla ei ole kuvia otettuna, mutta ehkä viikonloppuna sitten? Katotaan nyt! :D
Heittäkää rakentavalla kommentilla, se ei vie kauan aikaa! :)


6 kommenttia:

  1. Aww jeee uusi osaosaosanen!
    Ja todella suloinen olikin :3
    Oli jotenkin kamalaa, kun Joel tuntui jotenkin tuntevan itsensä niin ulkopuoliseksi, ja sitten Isabella vielä sanoi, ettei halua kumpaakaan pojista perijäksi ;_; Jotenkin tuli sellanen olo että se käyttäytyi kovin sydämettömästi, olisi voinut vain sanoa perijän eikä kertoa vaihtoehtojaan ja samalla todeta, ketä ei haluaisi nimetä perijäksi D:
    Voi Jessica-raukkaa. Isabellan on parasta ymmärtää tytärtään! Hirveän ilkeästi se sanoi kyllä sillekin, en kestä jos se ei anna Jessican olla rakkautensa kanssa ;_;
    Isabella teki mielestäni oikean päätöksen! :) Ei kai se nyt millään voi hylätä (ainakin osaa) perheestään ja lähteä itse Tellukselle ;_;
    Anteeksi kovin sekavasta kommentista... Tiivistettynä: Aivan ihanaihana mahtava (vaikkakin osittain vähän surumielinen) osa! :3

    -banssu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :3
      Mä en nyt osaa kuin kiittää! :D
      Kiitos! :)

      Poista
  2. Hei Kiiy ja kiitos kommentoinnistasi Romanovin kiviin =) Vastailen nyt tänne kun kävin lukemassa tämän tarinasi.

    Sulla on mahtava idea tässä tarinassa ja sitä on ollut mielenkiintoista lukea. Kehityt koko ajan kirjoittajana ja mieltäni lämmittää nähdä sellaista. On hienoa seurata jonkun puhkeavan pikkuhiljaa kukkaan ja totuushan on, että kirjoittajana voi kehittyä vain kirjoittamalla. Ja kirjoittamalla ja kirjoittamalla vielä lisää =D

    Jännä nähdä kuinka käy... Ottaako Jessica kuitenkin paikkansa suvun jatkajana ja miten se on mahdollista, jos Samulista on tehty hedelmätön. Joutuuko tyttö tällöin luopumaan rakkaudestaan?
    Isabella teki oikean päätöksen jäädessään perheensä luokse. Elämä on nyt täällä eikä Telluksella ole hänelle mitään tarjolla. Ja kuka tietää: kadonnut sisarkin tai hänen sukunsa saattaa vielä löytyä päivänä eräänä... ;-)

    Olen lisännyt tarinasi lukuluettelooni ja lisäilen sen ehtiessäni linkkinä Romanovin kiviinkin. Jatkoa odotellessa =)

    ps. Olen yrittänyt julkaista tätä kommenttia ja se väittää kovasti, että olen julkaisemassa sitä anonyyminä... Hemmetin blogger... Mutta kommentin takana on siis Windolyn mikäli se ei tule kommentissa näkyviin automaattisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset sinulle kommentoinnista Windolyn! :)
      Voi kiitos! Ihana kuulla! :)
      Jatkoa on aivan pian luvassa kunhan saan vain kuvat muokattua ja kirjoitettua loppuun! Luvassa on aikamoinen aikahyppy! :)
      Ja kyllä tässä ihan Windolyn näkyy lähettäjänä. O.o Blogger..
      Kiitkoset vielä! :3

      Poista
  3. Taitavasti kirjoitettu osa taas!
    Aluksi minulla oli pieni epäilys tuota Cinderellaa kohtaan, mutta ihan mukava tuo sitten olikin. En tosin ymmärrä, miten hän edes pystyi ajattelemaan, että Isabella lähtisi Tellukselle ja jättäisi perheensä.
    Innolla odotan, että miten tämä perijä juttu nyt ratkeaakaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset!
      Osa 14, on julkaistu, siellä vastaus kysymykseesi! ;D

      Poista