perjantai 31. tammikuuta 2014

Osa 12 ~ Vieras


 Katselen kuumailmapallon kohoamista. Se nousee siniselle taivalle nopeasti ja varman näköisesti. Sen katseleminen on täydellisen rauhoittavaa. Aivan erilaista, kuin äskeisen meteorin kaltaisen putoavan esineen katsominen.


Nuori nainen katsoi ulapalle. Aavalle ulapalle, jonne hänen lentoaluksensa oli vain hetki sitten pudonnut. Nainen huokaisi raskaasti ja kiinnitti katseensa vielä pinnalla sinnittelevään lentoaluksen runkoon. Ehjä alus oli laskeutunut huonoon paikkaan naisen laskuvirheen takia. Uituaan rantaan nainen oli nopeasti kiivennyt korkeimmalle ja rantaa lähinnä olevalle kukkulalle katsomaan uppoavaa alustaan.


Aluksen kadottua kokonaan pinnan alle nainen huokaisi uudelleen ja päätti sitten lähteä etsimään sitä, joka on tuonut hänet tänne outoon paikkaan, joka näyttää aivan samalta kuin kotikin.


Otettuaan suunnaksi korkealta kalliolta näkyvän rannan ja päästyään sinne, nainen katsahtaa merellä kelluvaan poijuun ja pudistelee sitten märän tukkansa pois silmiltään. Hän oli juuri päättänyt pelastaa aluksensa. Millä keinolla hyvänsä.


Naisen katsellessa merelle Jared Frio puolestaan katseli naista. Jared ei ollut nähnyt naista koskaan aikaisemmin ja oli siksi ihmeissään. 


Mies päätti lähteä tutustumaan naiseen ja saada sitä kautta selville, oliko tämä uhka Sunset Valleylle, kuten Isabella oli. Jared ei vieläkään voinut uskoa veljensä puheita Isabellan teon oikeudenmukaisuudesta. Se nainen oli tappanut hänen isänsä! Ja se jos jokin oli teko, jota Jared ei millään voinut hyväksyä.


Nainen kääntyi katsomaan Jarediin kuultuaan takaansa läheneviä askeleiden ääniä. Naisen kasvoille nousi hämmentynyt hymy Jaredin ojentaessa kättään tervehdykseen. Nainen huokaisi selkeästi helpotuksesta, ainakin nämä ovat kohteliaita ja käyttäytyvät samalla lailla kuin kotonakin.


"Hei!" Jared tervehti ääneen kättelyn jälkeen katsoen naista kirkkaanvihreisiin silmiin. "Olen Jared Frio, voinko auttaa jotenkin?"


Nainen jäi hetkeksi paikoilleen miettimään voisiko hän luottaa tähän mieheen, ja tehtyään päätöksensä hän kertoi oman nimensä Jaredille. "Olen Cinderella Smidth, hauska tutustua!"


"Voisitkohan sinä jotenkin auttaa minua?" Cinderellan ääni oli korkea ja sai Isabellan nousemaan Jaredin mieleen. Tämän naisen ääni oli aivan täsmälleen samanlainen! Jardin nyökkäys sai Cinderellan luottamuksen kohoamaan entisestään ja pian nainen olikin kertonut tarinansa juuri tapaamalleen miehellä alusta loppuun. 


"No osaatko auttaa?" hieman säikähtänyt kysymys pääsi lipsahtamaan Cinderellan suusta aivan tahattomasti. Entä jos hän olisikin aivan väärässä paikassa, eikä hänen etsimänsä henkilö olisikaan täällä. "Tunnetko Rebecca tai Carl Ceulia, tai heidän tyttäriään Hendriettaa tai Isabellaa?" Viimeisenä lausuttu nimi sai Jaredin säpsähtämään.


"Tiedätkö? Voitko viedä minut heidän luokseen?" Cinderellan korkea ääni hyppäsi vielä korkeammalle ja sai Jaredin säpsähtämään uudelleen.


"Kyllä minä voin sinulle näyttää sen talon, jossa Isabella asuu", Jaredin huokaus oli Cinderellalle melkein liikaa ja hän oli hypätä Jaredin kaulaan roikkumaan ja myös Jared huomasi sen naisen reaktiosta. Cinderella sai vaivoin nyökättyä ja Jaredin kääntyessä Cinderella melkein hyppelehti perässä. Hänen tehtävänsä oli lähdössä hyvin käyntiin.


Cinderella oli uteliaisuudestaan lähtenyt kiertämään tyhjältä näyttävää taloa ja saanut kokea säikähdyksen nuoren naisen kutsuessa hänet sisälle. Cinderellan ei tarvinnut edes koputtaa ja oven raottuessa hän hymyili vastassa olevalle naiselle.


"Anteeksi, odotatko hetken, vien Jeanin nukkumaan", Isabella hymyili väsyneen oloisesti ja nyökkäsi Cinderellan tulemaan peremmälle. 


Cinderella ehti kiertää koko talon läpi Isabellan nukuttaessa poikaa ja kun Isabella vihdoin saapui olohuoneeseen molemmat naiset istuivat ruokapöydän ääreen. 
"Olen Cinderella Smidth ja tulen Tellukselta. Sinä olet varmaankin Isabella Ceul?" Cinderella katsoi Isabellaa silmiin puhuessaan ja koetti saada näin toisen naisen luottamuksen. Se jos mikä olisi nyt tärkeää.


Isabellan nyökätessä hämmentyneesti Cinderella alkoi kysymättä kertoa omaa tarinaansa jo toista kertaa saman päivän aikana. "Olen Cinderella ja asun maapallolla, maassa nimeltä Yhdistynyt Amerikka. Sinun aikanasi sillä alueella sijaitsivat Yhdysvallta, Kanada ja koko entinen Väli-Amerikka. Kun sinä olet poistunut maasta vuonna 2012 minä en ole ollut edes syntynyt. Olen syntynyt vuonna 2015, jolloin on jo suunniteltu sinun perheesi pelastusretkeä. Kun perheesi ei koskaan ilmoittanut päässeensä tavoitellulle planeetalle muut tiedemiehet huolestuivat ja halusivat lähettää retikunnan pelastamaan sinua ja perhettäsi. Aluksenne mustan laatikon radioyhteys onnistuttiin löytämään vasta vuonna 2045 ja nyt minä olen täällä. Maapallo on vielä turvassa, sillä ihmiset osasivat muuttaa elämäntapojaan ja olen nyt täällä hakemassa sinua ja perhettäsi kotiin maahan, sillä teidän tehtävänne on ohi, eikä meidän tarvitse huolehtia geeniemme siirtymisestä pois maapallolta", Cinderellan selitys sai Isabellan mykistymään. 


Kaikki vähäiset muistot omasta perheestä ennen Cicymejä nousivat Isabellan mieleen ja hän joutui pakottamalla estämään kyynelkanavien aukeamisen. "Mi-minun perheeni..." Isabellan ääni värisi, "Minä olen ainoa....elossa. Vanhempani kuolivat onnettomuuden sattuessa ja sisareni Hendrietta katosi jäljettömiin samana päivänä kun saavuimme tänne", Cinderella katsoo Isabellan väkinäistä hymyä kuunnellessaan koko tarinan alusta loppuun uudelleen. "Nyt minä toteutan yksinäni täällä, väärällä planeetalla sitä tehtävää, jota meidät lähetettiin alunperinkin tekemään."


Isabellan takana eteisessä kolahti ovi, juuri sillä hetkellä kun Cinderella sai ratkaisevan kysymyksensä esitettyä. "Haluatko sinä jäädä tänne suorittamaan turhaa tehtävää, vai lähdetkö minun mukanani maapallolle kertomaan kokemuksistasi ja auttamaan tutkijoita?" Isabella sai vain pudistettua päätään ja pyysi Cinderellaa olemaan hiljaa. Isabella ei halunnut perheensä tietävän asiasta vielä. "Jessica?" isabella kutsui esikoisensa luokseen.


Jessica lensi äitinsä vierelle ja jäi kuuntelemaan tuon asiaa. "Tässä on Cinderella, hän asuu meillä jonkin aikaa, ja voisit nyt auttaa häntä vaihtamaan vaatteet ja laittamaan hiukset ja uuden meikin", Isabella puhui tyttärelleen kuin ammattilaisstylistille. Isabella oli tehnyt niin niin monta kertaa, että Jessica tiesi jo, että hänen äitinsä luotti hänen tyylitajuunsa. 


"Cinderellalle voisi sopia se Janetille liian suuri hopeanharmaa mekko, jonka hän sai Maisielta syntymäpäivänä, voiko sitä kokeilla?" Jessica kysyi äidiltään mietteliään näköisenä aikuisten noustessa pöydän ääreltä.


"Se on varmaan hyvä", Isabella poistui keittiöön ja Jessican venytellessä Cinderella katsoi vielä ympärilleen olohuoneessa lähtien sitten seuraamaan Jessicaa.


"Katsotaanpa. Kyllä sen pitäisi täällä jossain olla", Jessica avasi ylimmän laatikon ja katsahti nopeasti Cinderellaa. Toisen naisen tyly ilme kuitenkin kertoi Jessicalle, ettei nainen viihtynyt täällä. Yksi ilme kertoi Jessicalle enemmän kuin tuhat sanaa ja naisen arvostus Jessican silmissä laski nopeasti.


"Mistä sinä tulet?" Jessica katseli vanhempiensa sängyn reunalta Cinderellan pukeutumista. Mekko sopi täydellisesti naisen vartalolle ja korosti ehkä hieman liikaakin naisen lihaksikkuutta. "Olen maapallolta, toiselta planeetalta", Cinderella totesi ja sai Jessican haukkomaan henkeään. "Avaruudesta?"


Jessica näytti nyökkäävälle Cinderellalle peilin ja nousi sitten tekemään naiselle kampauksen ja suttaantuneen meikin tilalle uuden. Peilistä kuitenkin heijastui vain Cinderellan surumielinen ilme ja hermostuneet kylkiä naputtelevat käsivarret.


Jessican saatua kaiken valmiiksi Cinderella katseli vartaloaan täydellisesssti istuvassa mekossa ja sitten peilin kautta meikkiään. Hänen tyytyväinen hymynsä ja vilpitön Jessicalle osoitettu kiitos saivat Jessicankin hymyilemään ja hyväksymään naisen läsnäolon. Cinderella saisi Jessican puolesta asua heillä vaikka hamaan loppuun saakka.


"Kiitos ihan älyttömän paljon Jessica! Sait minusta todella kauniin" Cinderellan käsi kosketti peilin pintaa haikeasti. Jessica poistui huoneesta jättäen Cinderellan yksin peilikuvansa kanssa.


Hetken kuluttua Cinderellakin jätti makuuhuoneen ja lähti olohuoneeseen katsomaan, löytäisikö hän juttuseuraa yhdestäkään tämän perheen jäsenestä.


Cinderellan huonoksi onneksi Isabella ja Connor olivat hetki sitten lähteneet Jeanin kanssa iltakävelylle ja Janet pelasi tietokoneella niin keskittyneesti, että ei edes tajunnut Cinderellan tulleen huoneeseen. Jessica oli painunut lukemaan seuraavan viikon biologian kokeeseen ja Joel leikki autoillaan lastenhuoneessa.


Cinderella tyytyi avaamaan television ja sai toden teolla hämmentyä, sillä hänen ammatistaan kertova ohjelma oli erittäin mielenkiintoinen. Ja vielä mielenkiintoisempaa oli, että ohjelmassa puhuttiin maapallosta, tai oikeammin Telluksesta ja siitä, kuinka Delluslaiset tiedemiehet haluaisivat tavata Telluslaisia ja oppia heiltä taitoija.


Cinderellan television katselun keskeytti yhtäkkiä huoneeseen astellut Joel. "Cinderella?" pojan hento ääni ei saanut Janetin keskittymistä herpaantumaan. "Voisitko kertoa minulle äidistä? Ja äidin historiasta?" Cinderella nyökkäsi ja osoitti vieressään olevaa tuolia sammuttaen television. "Istu alas, niin voin kertoa kaiken mitä tiedän."

--------
Siinä se nyt on! Tuliko Cinderella yllätyksenä? Missä vaiheessa hoksasitte mitä varten nainen on täällä? Entä lähteekö Isabella Cinderellan mukana Tellukselle? 
Tässä osassa ei vielä perijää kerrottukkaan, kun en osannut päättää... No ehkä ensi osassa... :D Miten voikaan olla niin vaikea valita kahden välillä! Suunnitelmia kuitenkin on ja voin kertoa, että pelissä mulla on jo kaksoset teinejä ja Jessica aikuinen! Sellaista siis aivan pian! :)

Pistäkää huono teksti pelkästään lukion koeviikkojen piikkiin. Kolme kertaa korjailin kirjoitusvirheitä ja tekstin rakennetta. Pahoitteluni! 


6 kommenttia:

  1. Ihan mahtava osa! :3 Tämä tarina yltää varmasti yhdeksi suosikeistani :3
    Cinderella on todella mielenkiintoinen hahmo. Pelkäsin ensin, että se tuli kostamaan Isabellalle jotain vanhaa kaunaa tai jotain, mutta ei kai nyt sentään :D
    En usko että Telluksella on Isabellalle enää mitään, mikä saisi sen palaamaan sinne, kun sen perhekin kuoli matkalla tänne.
    Huh, kylläpäs Cinderella nyt jakaa tietojaan avoimesti! Toivottavasti se ei saa Isabellaa suuttumaan kertomalla jotakin, mitä se ei välttämättä itse olisi halunnut paljastaa...
    Anyways, tykkäsin tästä osasta ihan kamalasti. Ihana päivän piristys! :)

    -banssu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon kiitoksia ihanasta kommentista!
      Telluksellahan voisi olla paljonkin tarjottavaa! Voin vannoa, etten paljasta mitään kun heittelen esimerkiksi elämän ilman Jaredia ja tuon hölmöjä päätelmiä tai voihan siellä olla Isabellan vanhempien sukulaisia?
      Kiitokset vielä!

      Poista
  2. Hyvä osa. En muistanutkaan Isabellan vanhempia ja näiden tarinaa, mutta pikku hiljaa sekin palautui mieleen.
    Cinderella on tosiaan mielenkiintoinen persoona. En oikein tiedä pidänkö hänestä? Toivottavasti hän ei pidä Isabellan perhettä pelkkänä tiedeprojektina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kommentista! :3
      Cinderella on todellakin mielenkiintoinen, ihan jo tarinansakin takia! :D

      Poista
  3. ihan niinku toi alku ois ollu ihan eri sivulta, sillä heti ku tuli joku ei-pinkki-ihoinen heppu tänne, nii kuvista tulee paljon paremman laatusia O.o mut joo, cinderella on aivan tajuttoman nätti! ehkä hieman lihaksikas, mut mikäs siinä ;)
    Ja kiva, kun nyt on alkanu tapahtuu jotain äksönii tässä, niinku jo tossa aiemmassakin osassa. Lisää tälläsii! :)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, taitaa johtua siitä, että tässä vaiheessa tietokone päivitettiin. Hän on ihan valmissimi jostain toisesta kaupungista todella monen sukupolven jälkeen. Lihaksia laitoin lisää, koska hän on avaruuslentäjä! :o
      Kiitos!

      Poista