Aurinko oli laskeutumassa jättäen jälkeensä kellertävän taivaan, hiljalleen nousevan kuun ja kirkastuvat tähdet. Laitakaupungin tehtaat oli suljettu yöksi ja vilja siilossa jatkoi kuivumistaan välittämättä siitä, mitä kaupungilla tapahtui.
"Tule jo Eva! Olemme lähdössä!" Jessica seisoi ovella pitäen sitä auki väliaikaisesta huoneestaan juoksevalle Evalle. "Joo joo okei okei. Ihan miten vaan", Eva mulkaisi tätiään astuessaan ulos auringonpaisteeseen.
"Mä en ees ymmärrä miks meiän täytyy kävellä koululle ja takasin. Sit ku koulut alkaa ni me päästään bussilla tästä meidän kotiovelta koululle saakka. Ja sitä paitsi, mun piti tänään mennä kattomaan Camillan kanssa se uusin vampyyrileffa!" Eva valitti astuessaan puiset portaat alas uudelle pihakivetykselle. Ida ja Estella juoksivat jo hänen edellään pihatietä pitkin ja hihkuivat innoissaan.
Eva huokaisi dramaattisesti ja pyöräytti päätään. "Miten noi kakarat jaksaa olla innoissaan jokasesta pikkujutusta?" Jessica ei vastannut Evan retoriseen kysymykseen vaan asteli hiljaa portaat alas tämän perässä.
"Hei odota vähän!" Ida huusi Estellalle juostessaan tämän perässä. "Meidän piti mennä yhdessä, muistatko?"
Estella hidasti vauhtiaan ja Ida sai serkkunsa kiinni. He jäivät yhdessä odottamaan Evaa ja Jessicaa, jotka tulivat heidän perässään kävellen. Jessica koetti selittää kiukkuiselle Evalle, minkä takia heidän oli hyvä kävellä koulumatka ennen koulun alkamista. "Jos bussi vaikka talvella ei pääsekään kulkemaan", Jessica puhui rauhallisesti ja veti syvään henkeä pysähtyessään Idan ja Estellan luokse. "Mennään sitten, ennen kuin ehtii tulla kunnolla pimeää", Jessica sanoi ja lähti ripeästi kävelemään kohti Twinbrookin keskustaa.
Ilta oli hämärtynyt entisestään, kun Jessica, Eva, Ida ja Estella olivat päässet jo yli matkan puolivälin. Heitä vastaan tuli nuori ja rakastuneen oloinen pariskunta, joka pysähtyi risteykseen katsomaan iloisesti pulputtavaa joukkiota. Ida ja Estella lähtivät uudelleen juoksuun ja ennen kuin Jessica ehti pysäyttää lapset hänen katseensa osui raskaana olevan naisen vieressä kävelevän miehen kasvoihin.
Jessica jähmettyi paikoilleen tuijottamaan tuttuja kasvoja. Hänen katseeseensa vastannut katse oli lempeä ja tuttu. Jessican ajatukset palasivat takaisin siihen iltaan ja sitä iltaa seuranneeseen yöhön. Jessicaa katsonut silmäpari kääntyi katsomaan raskaana olevaa naista ja Jessica palasi takaisin todellisuuteen.
Jo kauemmas ehtineet lapset huusivat Jessican nimeä ja pakottivat tämän lähtemään taas liikkeelle. Hän käveli rivakasti pariskunnan ohitse luomatta heihin enää uutta katsetta.
Koko loppumatkan Jessican päässä surisi. "Uuno. Uuno. Uunolla on toinen nainen. Ei Jessica, et sinä hänestä välitä. Pysy täysin välinpitämättömänä. Estella ei koskaan saa tietää. Uunon naisystävä odottaa lasta. Se heitukka oli todella nuori. Jessica, ei. Miksen minä kelpaa Uunolle? no et ole edes antanut hänelle tilaisuutta. Uuno saa toisen lapsen", Jessica ei pystynyt ollenkaan keskittymään matkaan, vaan oli yksin omien ajatustensa kanssa. Ajatusten, jotka koskivat vain Uunoa. Uuno oli sekoittanut Jessican pään. Aiheuttanut ajatusmylläkän, joka kohisi Jessican päässä kuin jokeen ryöppyävä jätevesi.
Sinä yönä Ida nukkui levottomasti. Hän jännitti koulun alkua aivan suunnattomasti ja oli pyytänyt illalla päästä Evan viereen nukkumaan. Idan vaatteet olivat illalla jääneet mytyksi keskelle lattiaa ja Eva oli melkein kompastunut niihin yöllä vaihtaessaan serkkunsa sänkyyn huoneen toiselle puolelle.
Twinbrookin Yhteiskoulun pihalla oli väkeä jo paljon ennen koulun alkua. Vanhemmat tekivät lähtöä töihin halattuaan lapsensa ja varmistuttuaan siitä, että lapset jäivät koululle. Kaverit etsiytyivät toistensa seuraan ja alkoivat vaihtaa kuulumisia kesän jäljiltä. Pihassa soi iloinen pulina, kun Ceulit saapuivat koululle Jessican kyydillä. Aivan kuten Jessica oli ennustanutkin, koulubussi ei aina kulkenut.
Eva lähti heti tekemään tuttavuutta lähellä seisovan yksinäisen tytön kanssa ja jätti nuoremmat serkkunsa oman onnensa nojaan. Nopeasti kuitenkin koulurakennuksen seinillä olevista kaijuttimista kuulutettiin kaikki ensimmäisen luokan oppilaita sisälle rakennukseen, joten Estella ja Ida saivat hyvän syyn lähteä muun massan mukana sisälle.
Luokassa pieni ja yllättävän rauhallinen ykkösluokka istuutui jännittyneenä pulpettien ääreen. Luokan edessä seisoi mukavan näköinen naisopettaja, joka alkoi puhua heti, kun kaikki luokan seitsemän oppilasta olivat istuneet paikoilleen. "Hyvää huomenta!" opettaja toivotti iloissena luokalle ja opasti näitä toistamaan saman perässä. Hiljaa ja arasti luokka vastasi opettajan tervehdykseen.
"Minä olen teidän opettajanne, Tina Rieé", opettajan ääni oli hento, mutta se kantoi hyvin luokan takana istuvan Adamin luokse. "Voitte kutsua minua opettajaksi tai Tinaksi, aivan kuten haluatte", opettaja hymyili pienesti ja jatkoi sitten puhettaan, "Kun kuulette jonkun kutsuvan luokkaa 1a, teidän pitää kiireesti mennä paikkaan, jonne teidät halutaan." Tina-opettaja jatkoi ohjeiden kertomista vielä jonkin aikaa, kunnes oli luokan oli aika esittäytyä toisilleen.
"Jokainen kertoo etu- ja sukunimensä ja sitten lempieläimensä", Tina sanoi ja osoitti hymyillen eturivissä istuvaa tyttöä. "Sinä voit aloittaa." Tyttö näytti hermostuneelta ja sai hädin tuskin sanaa suustaan. "Olen Taystee Jaym", tyttö piti tauon ja katsoi sitten opettajaa silmiin. "Lempieläimeni on leijona." Tina nyökkäsi hyväksyvästi Taysteelle ja katsoi sitten tämän takana istuvaa tyttöä. "Kuka istuu Taysteen takana?"
"Olen Ida Ceul ja lempieläimeni on kissa", Idan ääni oli reipas ja hän hymyili puhuessaan. "Ja kukas istuu Idan takana?" Opettajan ääni oli hyvin lempeä hänen kysyessään takarivin pojan nimeä. "AdamLeikolaKäärme", pojan vastaus oli nopea, eikä Ida saanut siitä mitään selvää. Tina-opettaja kuitekin hymyili Adamille ja osoitti karttakepillään seuraavaa oppilasta.
"Olen Estella Ceul ja lempieläimeni on kilpikonna", Estellan lopetettua Ida alkoi yhtäkkiä nauraa. Opettaja käänsi tuimaksi muuttuneen katseensa Idaan ja kysyi tältä syytä nauruun. Ida vakavoitui ja katsoi opettajaa silmiin. "Hänen lempieläimensä on kilpikonna!" Ida nauroi taas. Tina torui häntä ja pyysi häntä lopettamaan, sillä ei ollut kohteliasta nauraa toiselle.
Opettaja kysyi Estellan vieressä istuvan tytön nimeä ja lempieläintä. Tyttö vastasi nimekseen Anastasia Tirsa-Pursu ja lempieläimekseen Idan tavoin kissan. Ida hymyili Anastasialle opettajan kysyttyä jo eturivin poikien nimiä.
Eturivissä käytävän puolella istuva tummatukkainen poika oli paljon toista poikaa reippaampi ja vastasi ensin. "Olen Caspar Simell ja lempieläimeni on jaguaari." Casparin vierssä istuva poika katsoi kauhuissaan eteenpäin saamatta sanaa suustaan. Lopulta Caspar sanoi ystävänsä nimen. "Toi on Eevartti Majuri ja sen lempieläin on hevonen. Niillä on kotona kaks."
Opettaja hymyili luokalle ja kiitti kaikkia. Hän kertoi tunnin päättyneen ja lähetti lapset välitunnille. Lapset ryntäsivät ovesta ulos kaikki yhtä aikaa ja katosivat kukin omille teilleen pihalla. Ida oli päättänyt etsiä Anastasian käsiinsä ja tutustua tähän paremmin.
Ida ja Anastasia alkoivat heti jutella kaikesta maan ja taivaan välillä ja Ida tiesi, että Anastasiasta tulisi hänen ystävänsä. Tytöillä klikkasi heti hyvin yhteen ja jo välitunnin päätteeksi tytöt leikkivät keskenään frisbeen kanssa.
Seuraavalla tunnilla tytöt istuivat vierekkäin, eikä kukaan huomannut Estellan silmäkulmasta valuvaa kyyneltä.
Jessica istui yksinään olohuoneessa. Ulkona oli jo pimeää. Gaston ja Janet olivat lähteneet yhdessä elokuviin juhlistamaan jotakin Jessican mielestä täysin turhaa vuosipäivää. Jessica oli täysin vaipunut omiin ajatuksiinsa. Talossa oli Joelin, Jeanin, Evan ja Idan muuton jälkeen ollut todella usein aivan hiljaista. Tuntui siltä, kuin olisi ollut yksinään maailmassa. Jessican ajatukset lähtivät harhailemaan väärille poluille, kun mikään ei ollut niitä estämässä.
Jessica ei tiennyt, muistiko Uuno häntä. Mutta hän tiesi, että muisti Uunon ja oli tiedostamattaan kaivannut miestä rinnalleen kaikki kuluneet vuodet. Jessica todella kaipasi Uunoa. Ja vaikkei hän tuntenut miestä, eikä tiennyt halusiko edes tuntea, hänen sisälleen oli syttynyt kaipaus, jota kukaan muu, kuin Uuno, ei pystyisi sammuttamaan.
Yhtäkkiä Estella ryntäsi ovesta sisään ja juoksi huoneeseensa kyyneleet silmissään. Jessica nousi sohvalta ylös ja koetti saada tytärtään kiinni. Estella kuitenkin ehti pamauttaa huoneensa oven kiinni ennen, kuin Jessica ehti ovelle asti.
"Estella, mikä on?"
--------
Voi hitto. Miksi Estella itkee? Ensimmäinen koulupäivä ei ollutkaan tytölle se kaikkein paras mahdollinen. Johtuuko itku kenties siitä? Voiko olla jokin muu syy? Ja Uuno is back! Vaan mitenköhän Jessica mahtaa suhtautua tulevaisuudessa? Tuleeko Uuno kuvioihin lähemminkin?
En tiedä, miksi yksi kuvista on erittäin sekavaa pikselimössöä. Pahoittelen.
En tiedä, miksi yksi kuvista on erittäin sekavaa pikselimössöä. Pahoittelen.
Pahoittelen ihan hirveän paljon superpitkäksi venynyttä taukoa. Enkä edes ilmoittanut mitään! :/ No I'm back. Ainakin toistaiseksi. Ylioppilaskirjoitukset on vieneet ihan älyttömästi aikaa ja en ole oikeastaan ehtinyt pelata ja kirjoitella, vaikka halua olisi löytynyt vaikka muille jakaa. Ja jotenkin tuntuu siltä, että lukulistani lyhenee lyhenemistään, kun kaikki tarinat loppuvat, eikä uusia vaikuta tulevan kuin sieniä sateella. Harmittaa, toivottavasti tämä yhteisö ei sammu kokonaan.
Anyways. Mä menen nyt jo heti kuvaamaan seuraavaa osaa. Mitähän siinä tapahtuu? Aikataulua en osaa yhtään antaa, mutta toivottavasti pian saisin seuraavankin osan valmiiksi. Stay tuned!
Pusuja niille, jotka jaksavat täällä käydä. Ilmoittakaa itsestänne, niin pystyn suuntaamaan pusuni! :*
xoxo
Kiiy