Osa 8 ~ Kaikki on toistaiseksi hyvin

Heiii! Osa 8 on nyt täällä! Oon niin helpottunut, että sain tän tehtyä ilman verta, hikeä ja kyyneliä. 

Because I´m not happy with that! 

Rauhallinen Sunset Valleyn lahti kylpi nousevan auringon valossa. Vesi kimmelsi kauniisti ja aivan kuin juuri hänen toiveestaan majakanvartia kävi sammuttamassa pyörivän valon. Aurinko sai olla yksin aamun pääesiintyjä. Hän oli yksin hereillä ja odotti. Odotti miten tämäkin päivä saisi alkunsa. Ja loppunsa.

Sinä aamuna koko talo sai herätä Joelin huutoon. Poika oli nukkunut yönsä huonosti, eikä jaksanut odottaa seuraa enää hetkeäkään. Hän huusi kurkku suorana äitiään ja isäänsä. Pojan eilisillasta väsyneet siskot käänsivät kumpikin tuhisten kylkeä ja jatkoivat unia Jeanin herätessä pirteänä.

Joel istui alas sängylleen kuullessaan äitinsä äänen seinän takaa. "Kulta rakas, minä tulen!" Isabella huikkasi vaihtaessaan nopeasti vaatteitaan. "Odota vielä hetki", Joel jäi hiljaisena odottamaan kehdossaan istuen.

Isabella hymyili astellessaan lastenhuoneeseen ja nosti vanhemman poikansa kehdosta. Hiljaa astellen hän kävi katsomassa myös Jeanin kehtoon ja antoi Connorin nostaa nuoremman pojan syliinsä. Astellessaan Joelin kanssa keittiön hän kuulee Connorin puhelimen soivan ja nopeasti annettuaan Joelille pojalleen lautasen Connor suukottaa häntä poskelle ja lähtee juoksien tekemään artikkelia koulun nykyisestä tilanteesta.

Jessica oli lähtenyt opintoretkelleen jo ennen Joelin heräämistä, joten Isabella sai tänäaamuna hoitaa nuorimmaisensa yksin. Hiljaisen ja kiltin Janetin hän laski syöttötuoliin ja jäi sitten hetkeksi naureskelemaan tuon varovaista maistelua. Vaikka Jantin vihreät siivet hämmästyttivät Isaa, hän ei säikähtänyt. Tohtori Verke oli kertonut, että siivet voisivat ennen katoamistaan vaihtaa väriä ja Janet saattaisi vanhempana pystyä jopa lentämään, vaikka hänen siivet eivät näkyisikään. Ihminen Janet olisi joka tapauksessa. Janetin kääntäessä äkillisesti katseensa kohti lastenhuonetta Isabella havahtui aatoksistaan. Jean oli alkanut itkeä.

Isabella käveli ripeästi lastenhuoneeseen, hymyili lattialla leikkivälle Joelille ja nosti itkevän vauvan kehdosta. "Shh, kaikki on hyvin", Isa leperteli Jeanille ja hyssytti tuon uudelleen uneen.

Laskematta poikaa kehtoonsa Isabella haki puhelimensa makuuhuoneestaan ja palasi lastenhuoneeseen soittamaan puhelua poikaystävälleen. Hän oli juuri muistanut, että tänään oli Jeanin syntymäpäivä.

Lähempänä illan juhlia Isabella oli lasten päiväunien aikana saanut siivottua koko talon ja laittoi yökukkuja-Joelin suömään lounastaan ja lähti sitten herättelemään Janetia. Joel jäi yksin tuijottamaan annostaan ja varovaisesti kastoi sormensa ruokaan ja kouraisi sieltä hieman maistiaiseksi.

Nopeasti huomattuaan ruoan tippuvan hänen kädestään syliin Joel nuolaisi kättään ja teki saman heti uudelleen. Allerginen poika oli oppinut jo jotenkin oppinut syömään uusia ruokia, mutta yhä jotkut tuottivan ongelmia. Kuten vetteen keitetty, gluteiiniton puuro.

Joelin syötyä ruokansa Isabella nostaa pojan lattialle ja koittaa opettaa tuota puhumaan. Joitain sanoja Joel tosin osasi jo aikaisemmin, mutta vielä vaikeita ja pitkiä sanoja, kuten puutarha, sisko, veli ja traktori piti vielä harjoitella.

 "Sano: Janet on Joelin sisko", Isabella katsoi poikansa silmiin ja nauroi Joelin yrittäessä matkia häntä, "Jaet on Joeln isko", poika sanoi määrätietoisesti ja nauroi äitinsä mukana.

Samaan aikaan Janet oli leikkimässä palikoilla lastenhuoneessa. Hän hihitteli itsekseen ja pureskeli palikoita kuin ne olisivat olleet vihreitä vihanneksia ja punaisia hedelmiä.

Jessican saavuttua kotiin luokkaretkeltään kuuden maissa hän päätti rentoutua hetken ennen vieraiden saapumista. Hän leikki pikkuveljensä Jeanin kanssa ja auttoi äitiään hoitamaan sisaruksiaan. Lopulta Jessica totesi, että hän ei ehtisi kunnolla rentoutua enää ennen juhlia. Jessica laski Jeanin kehtoon ja lähti vaihtamaan arkivaatteitaan päälle. Connor oli sanonut, etteivät lapset tarvitsisi juhlavaatteita, ja Jessica päätti totella isäänsä kapinallisesta luonteesta huolimatta.

Janet jäi Jesican jälkeen vielä leikkimään palikoillaan ja kun hän ei saanutkaan palaa puraistua vihreästä palikasta hän suuttui ja sai Jessican palaamaan huoneeseen. "Onko sinulla nälkä?" Isosisko kysyi Janetilta ja kantoi tuon olohuoneeseen syömään.

Annettuaan Janetille tuttipullollisen maitoa, Jessica jäi vain seisomaan paikoilleen ja katselemaan toimettomana ympärilleen. Hänelle olisi sittenkin jäänyt aikaa rentoutua ennen kahdeksaa.

Isabella saapui viittätoista vaille kahdeksan huoneestaan juhlavaatteissaan. Vaikka Connor olikin kieltänyt, hän oli päättänyt pukeutua juhlavasti. Nämä olivat kuitenekin tämän perheen ensimmäiset juhlat. Keittiössä pirisi puhelin ja Isa vastasi siihen nopeasti katsellen samalla ympärilleen. Lapset olivat kaikki huoneessaan ja Connor vaihtamassa työvaatteita pois. "Maisie, minä ymmärrän kyllä, että sinulla on menoja. ... Kyllä Jean ymmärtää, että olet kaupunginjohtaja. ... Kyllä minä tiedän varsin hyvin, että olet myös hänen kummitätinsä. ... Nähdään myöhemmin tulkaa Mayan kanssa käymään jossain vaiheessa. ...  Heido!" Isabella puhui hetken Maisien kanssa puhelimessa.

Vieraiden saavuttua tasan kahdeksalta Maya ryntäsi ensimmäisenä halaamaan Isabellaa. "Hei! Mitä kuuluu, Maissi oli kovin pahoillaan, ettei päässyt tulemaan ja Samanthalta terveisiä, hän viihtyy luostarissa erittäin hyvin", Isan sisko selitti kovaan ääneen Connorin ja Isabellan työkavereiden ihastellessa pikkuisia taaperoita ja syntymäpäiväsankaria. "Minä tiedän", Isa sanoi hymyillen Mayalle ja halaa tuota. "Maisie soitti ja kertoi. Sovimme että tulette joku päivä käymään täällä ja pidetään oikein hauska ilta perheen kesken. Voidaan kutsua myös Jared." Isabella vinoili adoptiosisarelleen tietäen, että tämä rakastaa, surullista kyllä, yksipuolisesti Connorin veljeä.

Jokaisen vieraan kanssa juteltuaan Isabella hakee Jeanin ja kantoi tuon kakun viereen keittiöön. Ihmisten kerääntyessä myös keittiöön, Connor kauhistui tajutessaan, että taloon tulisi kolmas taapero, jota pitäisi vielä opettaa kuten kaksosiakin.

Vieraiden hurratessa ja iloitessa taustalla Isabella kumartui puhaltamaan yhden ainoan kynttilän kakun päältä poikansa puolesta ja laski Jeanin sitten lattialle.

"Hyvää syntymäpäivää rakas!" Isabella ja Connor sanoivat yhtäaikaa ja virnistivät sitten toisilleen. Niin se aika vain kului nopeasti ja heidän kuopuksensa olisi nyt aika kasvaa taaperoksi. Pian kaksosetkin aloittaisivat jo koulun.

Muiden vieraiden lähdettyä ja väsyneiden taaperoiden mentyä nukkumaan Connorin veli, Jared, oli vielä jäänyt Ceuleille, sillä hänellä oli jotakin asiaa Isabellalle. Isabella mietti pitkään mitähän asiaa miehellä olisi, sillä tuo oli jo aikoja sitten katkaissut heidän ystävyytensä ja sietänyt häntä vain Connorin vuoksi. Jared katsoi Isabellaa kiukkuisesti ja kohotti syyttävästi sormensa. "Miten sinä kehtasit saastuttaa minun sukuni likaisilla geeneilläsi. Sinä surmasit minun isäni ja kehtaat sitten vielä saada lapsia minun veljeni kanssa!"

Isabella kuunteli syvästi järkyttyneenä Jaredin huutoa ja kohotti kätensä lanteelleen alkaen sitten puhua. "Anteeksi mitä!? Miten minä muka olisin voinut tietää, että se idiootti mies oli teidän isänne? Hän järjesti useita vainoja tappaakseen minut ja perheeni, joka pelasti minut kun olin pieni. Miten sinä voit myöskään kuvitella, että voisin valita kehen rakastun? Onko se minun päätettävissäni? Ja jos olet nyt saanut sanasi sanottua: Ole hyvä ja poistu talostani!" Isabella huusi Jaredille osoittaen ovea ja käskien tuon poistua. "En halua nähdä sinua enää. IKINÄ!"

Lapsien nukahdettua Connor tuli Isan luokse ja pyysi tuota tanssimaan kanssaan, hienotunteisesti unohtaen äskeisen välikohtauksen veljensä ja avovaimonsa välillä. "Isabella." Connor aloitti hiljaa. "Sovimme Jessican kanssa, että hän jää katsomaan kolmosia lapsia, jos ja kun me lähdemme viettämään omaa aikaa ulos."

Isabella nyökkäsi vastahakoisesti ja lähti vaihtamaan rennompia vaatteita päälleen.

Myöhään illalla kaksikko istui rannalla katsellen tähtiä. Connor suukotti lempeästi Isabellan poskea.

Isabella kohotti kätensä kohti taivasta ja katsoi Connoriin. "Onko tuo Orionin tähdistö?" Isa kysyi hiljaa ja sai vastaukseksi nyökkäyksen ja uuden suudelman.

Hetken kuluttua Connor nosti Isabellan seisomaan ja halasi naista hellästi kuiskaten tuon korvaan jotakin.

"Isabella, sinä olet upea nainen", Connor aloittaa. "Olet hoitanut upeasti kaikkia neljää lastamme ja rakastan teitä viittä enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa."

"Sen tähden sinun pitää nyt kuunnella tarkkaan."

Connor polvistui maahan ja otti taskustaa samettisen sormusrasian. 

"Isabella Ceul, tuletko vaimokseni?"

---

Oon niin pahoillani kaikesta suttasuudesta ja sillee, tää osa oli niin hmmm, jotenkin hankala tehä. Koska en vaan ois halunnu laittaa näitä kuvia ja tekstiä ollenkaan. Pakkohan se oli, ettette mee ihan sekasin. Ens osassa sitten taas paremmin! Eiks nii?

Mitäs tässä nyt sitten? Eihän tässä mitään kummallista? Eihän? Mun mielestä kuopuksen synttärit ja kosinta ja tollanen pikkunen riita ei oo oikeen mitään. Mitäs mieltä te olette? :D Jotenkin mun mielestä Isabella ansaitsee päästä naimisiin, vaikka miehen perhehistoria nyt on mitä on. Mitä nainen vastaa? Yllätyittekö veljesten isästä? Muistitteko, että Isa tappoi ex. kaupunginjohtajan? Miltä näyttää Jean taaperona? Seuraavassa osassa selviää! :) Olen pahoillani kuvien erikokoisuudesta ja rakeisuudesta. Muokkasin ne samankokoisiksi, mutta blogger teki niille jotain kummallista. Heittäkää kommenteilla, positiivisilla ja negatiivisilla! Kiitos!